Aitosalamanterit

Aitosalamanterit
Punatäplävesilisko (Notophthalmus viridescens)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko:	Salamanterieläimet Caudata
Alalahko:	Salamandroidea
Heimo:	Aitosalamanterit Salamandridae Goldfuss 1820[1]
Alaheimot ja suvut
Vesiliskot Pleurodelinae Pyreneidenmanterit (Calotriton) Tuliliskot (Cynops) Echinotriton Puromanterit (Euproctus) Alppimanterit (Ichthyosaura) Pikkumanterit (Lissotriton) Neurergus Notophthalmus Ommatotriton Pachytriton Kiinanvesiliskot (Paramesotriton) Kylkiluumanterit (Pleurodeles) Kaliforniansalamanterit (Taricha) Rupimanterit (Triturus) Krokotiilisalamanterit (Tylototriton) Salamandrinae Kultajuovasalamanterit (Chioglossa) Okasalamanterit (Lyciasalamandra) Mertensiella Tulisalamanterit (Salamandra) Salamandrininae Silmälasisalamanterit (Salamandrina)
Katso myös
Aitosalamanterit Wikispeciesissä   Aitosalamanterit Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Aitosalamanterit (Salamandridae)^[2] on pyrstösammakoiden eli salamanterieläinten lahkoon kuuluva heimo. Joissakin yhteyksissä heimosta käytetään nimeä salamanterit tai vesiliskot. Heimoon kuuluu noin 20 sukua ja yli 70 lajia. Lemmikkieläiminä pidetään useita lajeja, kuten hongkonginvesiliskoa (Paramesotriton hongkongensis), japanintuliliskoa (Cynops pyrrhogaster) ^[3] ja punatäpläsalamanteria (Notophthalmus viridescens).^[4] Vesiliskojen fossiileja on löydetty eoseenikaudelta alkaen pleistoseenikaudelle saakka.

Koko ja ulkonäkö

Aikuisen pituus on yleensä noin 20 cm. Suurin osa lajeista erittää myrkkyä ja niiden väritys varoittaa petoja niiden myrkyllisyydestä. Niiden värityksessä on kirkkaita värejä.

Levinneisyys

Aitosalamantereita esiintyy lähinnä Euroopassa ja Aasiassa. Jonkin verran niitä tavataan myös Afrikan pohjoisosassa. Pohjois-Amerikassa elää kaksi kotoperäistä sukua.

Lisääntyminen

Ennen parittelua koiras piirittää naarasta ja hieroo sitä. Hedelmöitys on sisäinen. Toukat elävät yleensä vedessä.^[5]

Heimoon kuuluvia sukuja

• Pyreneidenmanterit (Calotriton)
• Kultajuovasalamanterit (Chioglossa)
• Tuliliskot (Cynops)
• Echinotriton
• Puromanterit (Euproctus)
• Alppimanterit (Ichthyosaura)
• Pikkumanterit (Lissotriton)
• Okasalamanterit (Lyciasalamandra)
• Mertensiella
• Neurergus
• Notophthalmus
• Ommatotriton
• Pachytriton
• Kiinanvesiliskot (Paramesotriton)
• Kylkiluumanterit (Pleurodeles)
• Tulisalamanterit (Salamandra)
• Silmälasisalamanterit (Salamandrina)
• Kaliforniansalamanterit (Taricha)
• Rupimanterit (Triturus)
• Krokotiilisalamanterit (Tylototriton)

Lähteet

1. Roy W. McDiarmid: Salamandridae Itis Report. 7.1.2014. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
2. Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta: Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistö - Heimo aitosalamanterit herpetomania.fi. Viitattu 19.11.2019.
3. Marika Rökman: Japaninvesilisko Suomen Herpetologinen Yhdistys. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 7.1.2014.
4. Jouni Paakkinen: Vesiliskot Jounipaakkinen.fi. Viitattu 7.1.2014.
5. Heying, Heather: Salamandridae: Newts, Salamanders Animal Diversity Web, ADW. 2003. Animal Diversity Web. Viitattu 8.1.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Herpetomania.fi: Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta, Euroopan sammakkoeläinten ja matelijoiden suomalaiset nimet (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)