Pohjanoksa toimi kokoomuksenkansanedustajana vuosina 1983–1991. Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä valittu Pohjanoksa toimi eduskunnassa suuren valiokunnan, sivistys-, sosiaali- ja valtiovarainvaliokunnan sekä toisen lakivaliokunnan jäsenenä sekä valitsijamiehissä.
Luottamustoimissa Pohjanoksa on toiminut muun muassa Kehitysaluerahaston hallintoneuvostossa 1987–1992, Rauman kaupunginvaltuustossa 1977–1997 (joista kolme viimeistä vuotta valtuuston puheenjohtajana) ja Kansallisen sivistysliiton puheenjohtajana vuosina 1985–1987. Hänelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi vuonna 1999.
Pohjanoksa valmistui kansakoulunopettajaksiHämeenlinnan seminaarista vuonna 1958. Erilaisten opettajantöiden jälkeen hänet valittiin Rauman seminaarin harjoittelukoulun lehtoriksi 1966, Rauman normaalikoulun ensimmäiseksi rehtoriksi 1974, Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen alkuopetuksen didaktiikan lehtoriksi 1978 ja laitoksen johtajaksi 1979.[1] Hän kirjoitti kasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1976 ja professoriksi Turun yliopistosta vuonna 1980. Pohjanoksan väitöskirjan nimi oli Visuaalisen, verbaalisen ja taktillisen luovuuden kehittäminen alkuopetusikäisillä. Vuoden 1982 Pohjanoksa työskenteli dosenttinaTampereen yliopistossa. Aino Pohjanoksa palasi opettajankoulutuslaitokseen tutkijaksi ja apulaisprofessoriksi 1991 ja jäi eläkkeelle laitoksen johtajan virasta 1999.[1]
Pohjanoksan vanhemmat olivat valokuvaaja Taavetti Kuosmanen ja Siviä Kuosmanen. Hän avioitui järjestysmestari Kimmo Pohjanoksan kanssa vuonna 1964. He saivat kaksi lasta, Iiron (s. 1965) ja Paunon (s. 1966).
