AC Oulun perustivat vuonna 2002 neljän oululaisseuran puheenjohtajat. Ensimmäisen kausi oli Ykkösessä 2003. AC Oulu nousi ensimmäisen kerran Veikkausliigaan kaudella 2006. Ensimmäinen kausi liigassa (2007) päättyi putoamiseen, kun joukkue jäi sarjassa viimeiseksi. Toisen kerran AC Oulu nousi liigaan kaudella 2009, kun se voitti ensimmäistä kertaa Ykkösen. Joukkue säilyi toisella liigakaudella (2010) pelaamalla sarjassa, mutta seura ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011. AC Oulu pelasi kymmenen kautta Ykkösessä 2011–2020. Kolmannen kerran AC Oulu nousi liigaan kauden 2020 päätteeksi voitettuaan toisen kerran Ykkösen. Suomen Cupissa AC Oulu on edennyt parhaimmillaan puolivälieriin (2007, 2015). AC Oulu on OTP:n, OPS:n ja FC Oulun jälkeen neljäs oululaisseura, joka on pelannut jalkapallon pääsarjassa.
AC Oulu pelasi kotiottelunsa 2003–2010 Castrenin kentällä. Kaudesta 2011 alkaen kotikenttänä on toiminut Raatin stadion. Talvikaudella kotikenttänä toimii Heinäpään jalkapallohalli. AC Oulu julkisti loppuvuodesta 2020 suunnitelmat oman jalkapallostadionin rakentamisesta Heinäpään urheilukeskukseen. Tavoiteaikataulun mukaan stadion on valmis vuonna 2023. AC Oulun reservijoukkue OLS pelaa Kakkosessa. Edustusjoukkueen päävalmentajana toimii Ricardo Duarte. Eniten otteluita AC Oulussa on pelannut Janne Hietanen (196 ottelua) ja kautta aikojen paras maalintekijä on Dritan Stafsula (45 maalia).
1990-luku oli oululaiselle jalkapallolle synkkä, kun niin OTP, OPS kuin FC Oulukin joutuivat lopettamaan edustusjoukkueen toiminnan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. OTP:n, OPS:in ja FC Oulun myötä oululaiselta jalkapallokartalta katosi yhteensä 24 kautta pääsarjakokemusta. Vuosituhannen vaihteessa Oulun ykkösseuran aseman otti Tervarit, joka nousi Ykköseenkaudeksi 2000. Tervarit ajautui kuitenkin myös talousvaikeuksiin, jonka jälkeen oululaiset seurajohtajat ilmoittivat syyskuussa 2002 päätöksestä perustaa Ouluun uusi jalkapalloseura.[1]
Neljä oululaisseurojen puheenjohtajaa – Matti Heikkinen (OPS), Tarmo Kouva (Tervarit), Lauri Malm (OTP) ja Seppo Rounaja (OLS) – olivat kypsytelleet asiaa epävirallisesti runsaan vuoden, ja työryhmän puheenjohtajana toimineen Heikkisen mukaan seurojen yhteinen tavoite oli palauttaa uuden edustusjoukkueen myötä oululainen jalkapallo mahdollisimman korkealle tasolle perusseurojen jäädessä toimimaan tahoilleen.[1]Palloliitto myönsi uuden seuran taustaorganisaatioksi perustetulle Oulun Edustusjalkapallo ry:lle kaudeksi 2003 Tervareiden sarjapaikan Ykkösestä sillä ehdolla, että se maksaa Tervareiden kilpailutoiminnasta aiheutuneet 150 000 euron velat.[2][3] Uuden seuran nimeksi valittiin nimikilpailun jälkeen AC Oulu, ja uuden seuran perustamisen taustalla toiminut Miika Juntunen alkoi hoitaa seurajohtajan tehtäviä.[4]
Oulun paluu liigakartalle (2003–2007)
AC Oulun ensimmäiseksi päävalmentajaksi nimitettiin kahden vuoden sopimuksella oululaisista jalkapallopiireistä niin pelaajana kuin valmentajanakin tuttu Ari Härkönen, ja pelaajarunko koottiin Tervareiden edellisen kauden pelaajista.[5] Ainoa Oulun ulkopuolelta joukkueeseen tullut pelaaja oli Veikkausliigaakin pelannut brasilialainen Jeferson Pires.[6] AC Oulu lähti ensimmäiseen kauteensa 400 000 euron budjetilla ja tavoitteeksi asetettiin sarjan kärkisijat, vaikka välitöntä kiirettä liigaan ei pidettykään.[7] Ensimmäisen sarjaottelun AC Oulu pelasi 16. toukokuuta 2003 sarjan ennakkosuosikki TP-47 vastaan. Castrenin kentällä pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. AC Oulu taisteli Ykkösen kärkisijoista aina elokuulle asti, mutta heikosti sujunut loppukausi pudotti joukkueen kaudella 2003 lopulta kahdeksanneksi.
AC Oulu–KuPS 10.6.2004.
Ensimmäisen kauden kahdeksas sija oli AC Oululle pettymys. Toisella kaudella seura kasvatti budjettiaan ja tavoitteeksi kaudella 2004 asetettiin liiganousu.[8] Uusina vahvistuksina joukkueeseen saapuivat mm. liigassa pelanneet Marko Koivuranta ja Jani Sipilä. ACO nostettiin kausiennakoissa jopa sarjan yhdeksi ennakkosuosikiksi yhdessä KuPS:in ja VPS:n kanssa.[9] Kausi alkoi edelliskauden tapaan hyvin, ja kesäkuussa ACO voitti Castrenin kentällä Veikkausliigassa edellisellä kaudella pelanneen KuPS:in kauden ennätysyleisön edessä 2–0. Pelaajarinki oli kuitenkin kapea, ja joukkuetta pyrittiin vahvistamaan vielä kauden aikana.[10] Pelaajaliikenne oli loppukauden aikana kovaa, kun useat ulkomaalaispelaajat kävivät kokeilemassa onneaan AC Oulun riveissä. Joukkue hyytyi taas loppukaudesta ja lopullinen sijoitus sarjassa oli viides. Loppukauden pelaajaliikenteen seurauksena kentällä kävi kauden aikana yhteensä 30 kenttäpelaajaa. Kauden paras maalintekijä oli edelliskauden tapaan Jeferson Pires ja seura teki toistamiseen taloudellisesti positiivisen tuloksen.[11]
AC Oulua perustettaessa tavoitteeksi oli asetettu liiganousu kolmessa vuodessa, joten kausi 2005 oli näytön vuosi. Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin vuoden sopimuksella FC Viikinkien valmentajana toiminut Steven Polack.[12] ACO lähti kauteen Ykkösen suurimmalla budjetilla, ja joukkuetta vahvistettiin niin liigatason kotimaisilla pelaajilla (Mike Peltola ja Pertti Lehtonen) kuin uusilla ulkomaalaispelaajillakin (Vitão ja Rafinha). ACO nostettiinkin kauden suurimmaksi ennakkosuosikiksi, jota muut joukkueet lähtivät haastamaan.[13] Ykkösen suurimman ennakkosuosikin kausi oli kuitenkin lähellä täydellistä katastrofia. Joukkue johti Ykköstä neljän kierroksen jälkeen, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Avainpelaajat Jani Sipilä ja Luiz Antônio kärsivät loukkaantumisista, eikä kesken kauden tullut Dionísiokaan tuonut kaivattua tehokkuutta hyökkäykseen. ACO valui putoamistaisteluun ja erityisen tehotonta joukkueen peli oli kotikentällä. Kun seitsemästä kotiottelusta oli saldona vain yksi voitto, seuran johto erotti päävalmentaja Polackin 1. elokuuta.[14] Valmentajavaihdos ei kuitenkaan piristänyt joukkuetta, ja ACO vältti putoamiskarsinnat Ari Härkösen ja Aki Lahtisen johdolla lopulta vain yhden pisteen erolla. Sarjasijoitus oli vasta kymmenes, ja kausi 2005 epäonnistui myös taloudellisesti, kun seura teki ensimmäistä kertaa tappiollisen tuloksen.[11]
Luukkonen
Kaijalainen
Sipilä
Fomitšov
Peltola
Ollo
Hietanen
Järvitalo
Kolehmainen
Rafinha
Pejić
Avauskokoonpano ottelussa AC Oulu–Atlantis 21.10.2006.
Kauden 2005 pettymyksen jälkeen AC Oulun päävalmentajaksi nimitettiin 1+2-vuotisella sopimuksella kolme joukkuetta liigaan nostanut ja kaudella 2005 Veikkausliigassa FC Lahtea valmentanut Harri Kampman.[15] Toinen profiilihankinta kaudelle 2006 oli 61 A-maaottelua pelannut Mika Nurmela, joka oli päättämässä ammattilaisuraansa ulkomailla.[16] Uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät myös mm. Janne Hietanen ja Toni Kolehmainen sekä ulkomaalaiset Ilja Fomitšov ja Dragan Pejić. ACO:n budjetti oli edelliskauden tapaan Ykkösen suurin ja joukkuetta pidettiin jälleen suurimpana nousijasuosikkina.[17] Joukkueen kausi ei alkanut täysin odotusten mukaan, kun se voitti ensimmäisistä kymmenestä ottelusta vain kolme ja Nurmela siirtyi HJK:n riveihin pelattuaan vain kaksi ottelua ACO:n paidassa. Heinäkuun lopulla alkoi kuitenkin voittoputki, joka siivitti joukkueen taistelemaan sarjan kärkisijoista. Loppukesästä löytyneen hyvän vireen ansiosta oululaisyleisö alkoi löytää Castrenin kentälle, ja pohjoisen paikallisottelussa RoPS:ia vastaan paikalla oli jo vajaat 2 000 katsojaa. Kauden viimeiseen otteluun lähdettiin tilanteesta, jossa tasapeli riitti liiganousuun.[18] Viimeisen kierroksen ottelu AC Oulu–Atlantis päättyi Vesa Järvitalon ja Pejićin maaleilla kotijoukkueen 2–0-voittoon, ja ennätysyleisö (4 717) sai todistaa oululaisen jalkapallon paluuta liigakartalle 12 vuoden tauon jälkeen.[19] Kauden paras maalintekijä oli hyökkääjä Pejić. Seuran liikevaihto kasvoi nousukaudella reiluun 600 000 euroon ja tulos oli hieman tappiollinen.[11] Kauden päätyttyä seura erotti jo kesällä seuran toiminnasta sivuun siirretyn manageri Miika Juntusen.[20]
AC Oulu–MyPa 27.5.2007.
Harri Kampman jatkoi odotetusti ACO:n päävalmentajana myös kaudella 2007, ja seuran uudeksi toiminnanjohtajaksi nimitettiin Markus Kalmari.[21][22] Vaihtuvuus joukkueessa oli talven aikana suurta ja uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät mm. Antti Pehkonen, Jani Viander, Tarmo Koivuranta sekä ulkomaalaiset Toni Banduliev, Saša Kolić ja Dmytro Brovkin. ACO kasvatti budjettia liigassa 800 000 euroon, ja joukkue arvioitiin kausiennakoissa keskikastin joukkueeksi.[23] AC Oulu jatkoi Veikkausliigassakin pelaamista Castrenin kentällä, koska huonokuntoinen Raatin stadion odotti vielä remontin alkamista.[24] Ensimmäisen liigaottelun AC Oulu pelasi 21. huhtikuuta, kun vastaan asettui FC Viikingit. Ottelu päättyi 1–1-tasapeliin ja ensimmäisen liigamaalin teki Toni Banduliev. Kauden alku sujui pirteästi, ja joukkue voitti mm. hallitsevan mestarin Tampere Utd:n kotiottelussa 2–0. Sitä seurasi kuitenkin voitottomien otteluiden pitkä putki, jonka aikana ACO tippui liigan viimeiseksi. Vaihtuvuus pelaajistossa oli suurta myös kauden aikana, eivätkä uudet vahvistukset Dominic Yobe, Ville Lehtinen ja Raphael Edereho pystyneet nostamaan joukkuetta ahdingosta. Vaihtelevista peliesityksistä huolimatta ACO keräsi parhaimmillaan yli 4 000 katsojaa Castrenin kentälle. Joukkue jäi lopulta pisteen erolla liigan viimeiseksi ja putosi takaisin Ykköseen, kun se hävisi viimeisen ottelunsa MyPa:n vieraana maalein 2–3. Kauden aikana kentällä kävi yhteensä 29 pelaajaa, ja yleisökeskiarvo oli surkeasta kaudesta huolimatta 2 725. Suomen Cupissa joukkue eteni puolivälieriin. Seuran liikevaihto kasvoi liigassa noin 800 000 euroon, mutta tappiota tuli hurjat yli 400 000 euroa.[11]
Malisen johdolla ylös ja alas (2008–2012)
Putoamiseen päättyneen kauden jälkeen AC Oulun päävalmentajaksi nimitettiin kahden vuoden sopimuksella mm. TPS:n, MyPa:n ja KuPS:in päävalmentajana toiminut Juha Malinen.[25] Edellisen kauden joukkue hajosi ja runkopelaajista jatkoivat vain Antti Pehkonen ja Dominic Yobe. Uusina pelaajina kauden 2008 joukkueeseen saapuivat mm. Dennys Rodrigues, Niko Kukka, Veli-Pekka Nurmi ja Donewell Yobe. Seuran budjetti pieneni edelliskaudesta 500 000 euroon, ja tavoitteeksi asetettiin liiganousu kahden vuoden sisällä. ACO aloitti kauden pirteästi, ja joukkue johti sarjaa keskikesällä.[26] Lukuisat tasapelit pudottivat kuitenkin joukkueen sarjakärjestä ja lopullinen sijoitus sarjassa oli neljäs. Oululaisyleisö ei hylännyt joukkuetta putoamisen jälkeen, ja Ykkösessäkin ACO:n otteluita seurasi parhaimmillaan reilut 2 600 katsojaa. Kentän ulkopuolella seuran toiminnanjohtaja Markus Kalmari jätti tehtävänsä heinäkuussa, ja päävalmentaja Malisen kanssa tehtiin syksyn aikana kauteen 2011 yltävä jatkosopimus.[27][28] Seurassa alettiin myös valmistella yhtiöittämistä ja kilpailutoiminnan siirtämistä uudelle osakeyhtiölle taloustilanteen vahvistamiseksi.[27]
AC Oulu–FC Hämeenlinna 11.10.2009.
AC Oulun kilpailutoiminta siirtyi vuoden 2009 alusta Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry:ltä edellisen vuoden puolella perustetulle uudelle osakeyhtiölle, AC Oulu Oy:lle. Osakeyhtiön puheenjohtajaksi nimitettiin Teijo Hildén, toimitusjohtajaksi Harri Kynnös ja urheilutoimenjohtajaksi myös pelaajasopimuksen tehnyt Mika Nurmela.[29] Uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät mm. Juha Majava ja Frank Jonke. Joukkueen valmistautumista kauteen 2009 varjosti tieto siitä, että seuran palkanmaksu oli myöhässä uuden yhtiön heikon taloustilanteen vuoksi, ja pelaajat olivat joutuneet jättämään palkkaturvahakemukset maalis-huhtikuulta.[30] Kentän ulkopuolisista vaikeuksista huolimatta joukkue lähti tavoittelemaan nousua 800 000 euron budjetilla sarjan ennakkosuosikkina.[31] Kausi alkoi tavoitteiden mukaisesti, ja ACO johti Ykköstä sarjan puolivälissä. Joukkue sai vielä loppukesästä kaksi tärkeää vahvistusta, kun Jarkko Hurme ja Toni Kolehmainen palasivat ulkomailta Ouluun. ACO eteni syksyllä vakuuttavasti voitosta voittoon, ja kotiottelut keräsivät parhaimmillaan reilut 2 700 katsojaa. Ykkösen voitto ja liiganousu varmistuivat ennen viimeistä kierrosta, kun selvisi, etteivät KPV ja FC Viikingit saa enää ACO:a kiinni.[32] Nousujuhlat pidettiin Castrenin kentällä viimeisessä ottelussa, ja joukkueen paras maalintekijä oli toistamiseen Donewell Yobe. AC Oulu Oy:n ensimmäinen tilikausi oli raskaasti tappiollinen, kun tappiota tuli noin 350 000 euron liikevaihdolla yli 400 000 euroa.[33]
Rodrigues
Kukka
Hietanen
Pehkonen
Hurme
Dom. Yobe
Juu. Majava
Nurmela
Juh. Majava
Jonke
Pennanen
Avauskokoonpano ottelussa FF Jaro–AC Oulu 23.10.2010.
AC Oulu lähti seuran historian toiseen Veikkausliiga-kauteen pitkälti edellisellä kaudella Ykkösen voittaneella joukkueella. Päävalmentaja Malisen sopimusta jatkettiin kauden 2012 loppuun, ja edellisen liigakauden kapteeni Janne Hietanen palasi AC Ouluun. Liigajoukkuetta tulivat vahvistamaan mm. Mika Lähderinne, Juuso Majava ja Jean Fridolin. ACO lähti kauteen 2010 noin 900 000 euron budjetilla ja tavoitteeksi asetettiin liigapaikan säilyttäminen. Joukkue arvioitiin kausiennakoissa keskikastin joukkueeksi ja yhtenäisemmäksi kuin ensimmäisellä liigakaudella.[34] Joukkue aloitti kauden hyvin, mutta heinäkuu oli kuitenkin synkkä ja ACO valui kuuden tappion myötä putoamistaisteluun. Pelillisen vireen löydyttyä uudelleen kävi ilmi, että seuran taloustilanne oli erittäin heikko. AC Oulu Oy järjesti 31. elokuuta kriisikokouksen, jossa kerrottiin loppukauden olevan vaarassa ilman taloudellista apua. Samalla ilmoitettiin toimitusjohtaja Harri Kynnöksen jättäneen tehtävänsä.[35] Seuran taustalla olleista vaikeuksista huolimatta kausi jatkui, ja putoamistaistelun kannalta ratkaiseva ottelu pelattiin viimeisellä kierroksella Pietarsaaressa. ACO voitti FF Jaron Mika Nurmelan ja Juuso Majavan maaleilla 2–1. Joukkue nousi voiton ansiosta sarjassa yhdenneksitoista ja säilyi suoraan liigassa.[36] Joukkueen paras maalintekijä liigakaudella oli Frank Jonke ja yleisöä kotiotteluissa oli parhaimmillaan reilut 3 600 katsojaa. Seuran liikevaihto kaksinkertaistui edellisestä kaudesta, mutta taloudellista tappiota tuli jälleen yli 300 000 euroa.[33] Kauden jälkeen paljastui, että Dominic ja Donewell Yobe olivat mukana Veikkausliigan sopupeliskandaalissa, ja heidät tuomittiin seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä kahden vuoden kansainväliseen pelikieltoon.[37][38]
AC Oulu–FC Viikingit 18.6.2011.
AC Oulun toimitusjohtajaksi kaudeksi 2011 valittiin Kimmo Piispanen ja puheenjohtajan tehtäviä alkoi hoitaa Arto Oja.[39] Joukkueen piti pelata kaudella 2011 Veikkausliigassa, mutta Palloliiton lisenssikomitea ei myöntänyt AC Oululle liigalisenssiä, koska seura ei täyttänyt lisenssin taloudellisia vaatimuksia. Palloliiton ja Urheilun oikeusturvalautakunnan hylättyä seuran valitukset ACO pudotettiin Ykköseen.[40] Useat pelaajat jättivät joukkueen, ja uusina pelaajina Ouluun saapuivat mm. Jeremy Vuolo, Jani Kauppila, Dritan Stafsula ja Randy Edwini-Bonsu. Joukkueen piti lähteä kauteen 975 000 euron budjetilla, mutta budjettia jouduttiin leikkaamaan Ykkösessä noin kolmanneksella.[41] AC Oulu siirtyi kaudella 2011 pelaamaan uudelle Raatin stadionille. Vuosien 2009–2011 aikana remontoidun stadionin avausotteluna pelattiin 18. kesäkuuta ottelu AC Oulu–FC Viikingit.[42] ACO taisteli sarjan voitosta, mutta sarjan ennakkosuosikki FC Lahti piti sarjajohtonsa, ja AC Oulu jäi lopulta kolmanneksi. Kauden kohokohdaksi jäi paikallisottelu OPS:ia vastaan yli 4 000 hengen yleisön edessä. Randy Edwini-Bonsu teki seuran yhden kauden maaliennätyksen 16 maalilla. Osakeyhtiö kärsi kolmannen peräkkäisen tappiollisen kauden, ja seuran taustoissa tapahtui jälleen muutoksia, kun toimitusjohtaja Piispanen ja kesällä valittu puheenjohtaja Sakari Huikuri jättivät tehtävänsä.[33]
AC Oulu sai kaudelle 2012 jälleen uuden toimitusjohtajan, kun Petteri Haapala nimitettiin tehtävään. Huikurin jätettyä tehtävänsä Arto Ojasta tuli toistamiseen seuran puheenjohtaja. AC Oulu Oy oli tehnyt edellisten kolmen kauden aikana yhteensä miljoonan euron tappion, ja yksi uuden toimitusjohtajan tärkeimmistä tavoista olikin talouden tasapainottaminen.[43] Joukkueen runko pysyi pitkälti samana, ja ainoat uudet vahvistukset olivat Hugo Magalhães ja jo kauden alettua saapunut Venance Zézé. ACO:n kausi alkoi nihkeästi, ja joukkue jäi sarjan keskikastiin. Syyskuussa päävalmentaja Malinen siirtyi loppukaudeksi Veikkausliigaan FC Hakan päävalmentajaksi ja kakkosvalmentaja Rauno Ojanen nousi päävalmentajaksi.[44] Paikallisottelut OPS:ia vastaan keräsivät edelliskauden tapaan suurimmat yleisömäärät, ja parhaana maalintekijänä kunnostautui Joonas Sohlo. ACO:n sarjasijoitus oli heikon kauden päätteeksi vasta kuudes. AC Oulu Oy:n liikevaihto pieneni hieman kaudella 2012, mutta taloutta saatiin silti korjattua parempaan suuntaan, kun tappio pieneni edelliskauteen verrattuna noin 200 000 eurolla.[33]
Talouden ehdoilla Ykkösessä (2013–2017)
OPS–AC Oulu 31.5.2013.
Viisi kautta AC Oulua valmentaneen Juha Malisen jälkeen joukkueen uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin 1+1-vuotisella sopimuksella tehtävässä jo edellisen kauden lopulla aloittanut Rauno Ojanen.[45] Seura jatkoi edellisellä kaudella alkanutta talouden tasapainottamista menojen leikkaamisella ja kauteen lähdettiin huomattavasti edelliskautta pienemmällä 450 000 euron budjetilla.[46] Joukkuetta vahvistettiin pääasiassa oman alueen nuorilla pelaajilla ja muita vahvistuksia olivat mm. Daniel Owusu ja Tashan Adeyinka sekä alkukaudesta saapunut David Monsalve. ACO arvioitiin edelliskauden tapaan ulos kärkitaistelusta ja nousupaineet olivat muilla joukkueilla.[47] Kolmatta kautta pelatut paikallisottelut OPS:ia vastaan olivat edelleen kauden kohokohtia, ja ACO nousi sarjassa kolmanneksi voitettuaan OPS:in uuden Raatin ennätysyleisön (4 120) edessä heinäkuussa.[48] Elokuun viiden ottelun tappioputki kuitenkin tiputti joukkueen sarjan voittotaistelusta. ACO paransi sarjasijoitustaan edelliskauteen verrattuna, mutta oli kuitenkin vasta viides. Joukkueen paras maalintekijä oli toistamiseen Joonas Sohlo. AC Oulu Oy:n liikevaihto pieneni kolmatta kautta peräkkäin, mutta menojen leikkaamisen ansiosta tilikauden tappio jäi ensimmäistä kertaa alle 100 000 euroon.[33]
Rauno Ojanen jatkoi AC Oulun päävalmentajana kaudella 2014.[49] Seuran 42 vuotta täyttänyt urheilutoimenjohtaja Mika Nurmela päätti myös jatkaa pelaajauraansa vielä yhden kauden. Joukkueen runko koostui oululaispelaajista ja uusina vahvistuksina joukkueeseen liittyivät Dominic Oppong, Morten Peipinen ja Titi Essomba. Joukkuetta rakennettiin talouden ehdoilla, eikä sille annettu ennakkoarvioissa mahdollisuuksia nousta nousutaisteluun.[50] Kausi alkoikin nihkeästi, ja 12 ottelua toi vain 13 pistettä. ACO:n hävittyä vierasottelunsa kesäkuun lopulla HIFK:lle 0–4, joukkue asetti seuraavalla pelimatkalla tavoitteensa uusiksi ja peli vapautui.[51] AC Oulu pelasi sen jälkeen kauden loput 14 ottelua ilman tappiota ja nousi vain kolmen pisteen päähän sarjan voittaneesta HIFK:sta. Kauden aikana AC Oulun paidassa nähtiin isä ja poika, kun Mika Nurmelan poika Anselmi Nurmela nousi myös ACO:n kokoonpanoon. Nurmela päätti pitkän pelaajauransa kauden jälkeen, ja jäähyväisotteluksi kotiyleisön edessä jäi 28. syyskuuta pelattu ottelu AC Oulu–Ilves.[52] Kauden paras maalintekijä oli Dritan Stafsula, ja ACO:n sarjasijoitus oli lopulta neljäs. AC Oulu Oy onnistui kasvattamaan liikevaihtoaan tilikaudella 2014 ja osakeyhtiö teki historiansa aikana ensimmäistä kertaa positiivisen tuloksen.[33] Seura myös uudisti organisaatiotaan kauden aikana. Uudeksi seurajohtajaksi nimitettiin Juho Meriläinen ja urheilutoimenjohtajan paikalle manageriksi Timo Kalermo.[53]
AC Oulu–TPS 29.8.2015.
Jo kaksi kautta joukkueen päävalmentajana toiminut Rauno Ojanen jatkoi valmennusvastuussa kolmen vuoden jatkosopimuksella kaudesta 2015 alkaen.[54] Edellisellä kaudella joukkueen rakentaminen venyi myöhään kevääseen ja nyt joukkue pyrittiin kokoamaan aikaisemmin. Seura lähti kauteen 2015 edelliskauden tapaan noin 400 000 euron budjetilla.[55] Joukkueeseen saapuivat mm. liigassa pelanneet Antti Peura, Antti Uimaniemi, Lassi Nurmos ja Alessandro Marzuoli. Ennen Ykkösen alkua pelatut Suomen Cupin ottelut sujuivat hyvin, kun joukkue eteni puolivälieriin. Edelliskauden tappioton putki ja Suomen Cupin ottelut nostivatkin AC Oulun jopa yhdeksi sarjan voittajasuosikiksi.[56] Kausi alkoi kuitenkin edelliskauden tapaan heikosti, kun ACO voitti kuudesta ensimmäisestä ottelusta vain yhden. Joukkue heräsi kuitenkin taistelemaan sarja voitosta ja liigakarsintaan oikeuttavasta kakkossijasta. ACO pelasi taas pitkän 11 ottelun tappiottoman ottelun putken, mutta kun ratkaisevat voitot loppukaudesta jäivät puuttumaan, AC Oulu jäi jälleen sarjan keskikastiin viidenneksi viiden pisteen päähän kakkossijasta. Joukkueen paras maalintekijä oli Kemo Darboe, ja kauden päätteeksi seurassa kautta aikojen eniten otteluita pelannut Janne Hietanen sekä eniten maaleja tehnyt Dritan Stafsula päättivät pelaajauransa ylemmillä sarjatasoilla. Seura ylsi lähelle taloudellista nollatulosta, ja se julkisti syksyn aikana suunnitelmat junioritoiminnan aloittamisesta.[33][57]
Edustusjoukkueen rinnalle perustettu AC Oulun A-junioreiden joukkue aloitti viralliset ottelut A-poikien SM-karsintasarjassa tammikuussa 2016.[58] Karsintasarjan jälkeen A-juniorit pelasivat kauden 2016 A-poikien Ykkösessä. Edustusjoukkue sai kaudelle 2016 merkittävän vahvistuksen, kun 61 A-maaottelua pelannut Markus Heikkinen palasi Ouluun. Muita uusia pelaajia olivat brasilialaiskolmikko Jair Silva, Gabriel Braga ja Gilberto de Souza sekä liigassakin pelanneet David Ramadingaye ja Aristote Mboma. Joukkue vaihtui edelliskaudesta paljon, ja se sijoitettiin ennakkoarvioissa edelliskausien sijoitusten tapaan sarjan keskikastiin.[59] Joukkue haki vielä lopullista muotoaan kauden ensimmäisissä peleissä, mutta keskikesän pisteputki nosti ACO:n taistelemaan sarjan voitosta JJK:n ja TPS:n kanssa. AC Oulu johti sarjaa 20. kierroksen jälkeen, ja joukkue oli kiinni liiganousussa vielä kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä. Tappiot kauden ennätysyleisön (2 821) edessä TPS:lle ja kauden päätöspelissä Jyväskylässä JJK:lle jättivät ACO:n kuitenkin edellisen kauden tapaan sarjassa neljänneksi. Kauden paras maalintekijä oli Aristote Mboma, joka voitti Ykkösen maalipörssin 18 maalilla. Seuralle kausi oli positiivinen, sillä se onnistui kasvattamaan sekä liikevaihtoa että yleisömäärää. AC Oulu Oy:n taloudellinen tulos oli kolmatta kautta lähellä nollatulosta.[33]
AC Oulu–OPS 19.7.2017.
Markus Heikkinen nimitettiin seuran urheilutoimenjohtajaksi kaudesta 2017 alkaen.[60] Edellisellä kaudella alkanut A-junioreiden toiminta päätettiin keskeyttää SM-karsintasarjan jälkeen, kun joukkue ei yltänyt A-poikien SM-sarjaan.[61] Edustusjoukkueen lisäksi seura perusti Vitoseen Villan Pojat -harrastejoukkueen.[62] Edustusjoukkueessa vaihtuvuus oli jälleen suurta, ja uusina pelaajina saapuivat mm. Tuomas Mustonen, Eero-Matti Auvinen, Saša Jovović ja Jere Aallikko. Ennakkoarvioissa AC Oulu oli edelliskauden tapaan sarjan keskikastissa.[63] Kausi 2017 alkoi kolmella voitolla, mutta se sujui kuitenkin keskikertaisesti. Kauteen mahtui myös erikoisia tapahtumia, kun peräti kaksi ottelua piti pelata uudelleen. Kesäkuussa ottelu EIF:ää vastaan määrättiin pelattavaksi uudelleen tuomarivirheen vuoksi, ja heinäkuussa kauden ennätysyleisön (3 611) edessä pelattu paikallisottelu OPS:aa vastaan keskeytettiin pommiuhan vuoksi.[64][65] Joukkuetta vahvistettiin kauden aikana mm. hyökkääjä Alvarado Morínilla, mutta Ykkösen nousutaistelu käytiin TPS:n, FC Hongan ja KPV:n välillä. ACO:n sarjasijoitus kaudella 2017 oli edelliskauden tapaan neljäs. Joukkueen parhaat maalintekijät olivat Saša Jovović ja Alvarado Morín. AC Oulu ilmoitti kauden lopulla, että päävalmentaja Rauno Ojasen sopimusta ei enää jatketa.[66] Loppukauden pienet yleisömäärät vetivät yleisökeskiarvon edelliskautta pienemmäksi ja seuran taloudellisen tuloksen hieman tappiolliseksi.[67]
Tavoitteena nousu kestävältä pohjalta (2018–)
AC Oulu–KTP 21.5.2018.
AC Oulu nimitti uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2018 alkaen 1+2 -vuotisella sopimuksella KuPS:in organisaatiossa valmentaneen Mika Lähderinteen.[68] Uusina vahvistuksina joukkueeseen saapuivat liigassakin pelanneet Toni Tahvanainen, Aleksi Gullsten, Lassi Nurmos, Juhani Pennanen ja Walter Moore. Seuran organisaatiossa tapahtui myös muutoksia vuoden 2018 aikana, kun AC Oulu Oy:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ville Puukka ja seurajohtaja Juho Meriläinen nimitettiin toimitusjohtajaksi.[67][69] Ennen Ykkösen alkua pelatut Suomen Cupin ottelut sujuivat hyvin ja joukkue eteni puolivälieräkarsintaan. Ennen kauden alkua AC Oulu arvioitiin jälleen sarjan keskikastiin.[70] Joukkue asetti kauden 2018 viralliseksi tavoitteeksi nousun Veikkausliigaan. Samassa yhteydessä seurajohto julkisti seuran kehittämiseen liittyvän strategian vuosiksi 2019–2022 ja tavoitteet reiluun 400 000 euroon vakiintuneen budjetin kasvattamisesta.[71] Kausi sujui hyvin kaksijakoisesti, kun joukkue oli ensimmäisen puoliskon jälkeen sarjassa vasta seitsemäntenä, mutta toisella puoliskolla AC Oulu oli sarjan paras joukkue. 30 pistettä 14 viimeisestä ottelusta ei kuitenkaan riittänyt nousutaisteluun ja kärkikaksikko HIFK:n ja KPV:n vauhtiin. Joukkueen lopullinen sarjasijoitus kaudella 2018 oli jälleen neljäs. Kauden paras maalintekijä oli Alvarado Morín, joka voitti Ykkösen maalipörssin 17 maalilla. Kauden päätteeksi Markus Heikkinen päätti yli 20 vuotta kestäneen pelaajauransa Raatin stadionille.[72] AC Oulu aloitti vuoden 2018 aikana uutta liiketoimintaa talouden vahvistamiseksi ja se onnistui kasvattamaan liikevaihtoa hieman edelliskausia suuremmaksi.[73][33]
AC Oulu käytti päävalmentaja Lähderinteen sopimuksen option kausista 2019–2020.[74] A-junioreiden toimintaa korvaamaan perustettiin AC Oulu Akatemia, joka aloitti pelaamisen Kolmosessa.[75] Samalla harrastejoukkue Villan Pojat siirtyi OTP:n alle. Seuran hallitus päätti nostaa pelaajabudjettia kaudelle 2019 ja asetti tavoitteeksi liiganousun.[73][76] Joukkueeseen saapuivat liigassa pelanneet Fugo Segawa, Joni Korhonen ja Loorents Hertsi sekä pitkän pelaajauran liigassa ja ulkomailla tehnyt Juho Mäkelä. Ykkösen maalipörssin voittanut Morín jatkoi myös joukkueessa. Joukkue eteni ennen kauden alkua Suomen Cupissa neljännesvälieriin. Edellisen syksyn hyvät tulokset ja kokeneet liigapelaajat nostivat joukkueen sarjan ennakkosuosikiksi yhdessä TPS:n kanssa.[77] Seura vahvisti joukkueen valmennusta kesäkuussa, kun Rauno Ojanen liittyi valmennusryhmään.[78] Erityisesti kotiottelut sujuivat kuitenkin nihkeästi, ja alle odotusten mennyt alkukausi johti päävalmentaja Lähderinteen potkuihin kymmenen ottelun jälkeen. Kakkosvalmentaja Ojanen nousi päävalmentajaksi.[79] Joukkue menetti mahdollisuudet nousuun, kun kärkikaksikko (Haka ja TPS) karkasivat tavoittamattomiin. AC Oulu joutui pelaamaan lopulta jopa sarjapaikan puolesta, ja kausi päättyi heikoimmalle sijalle yli kymmeneen vuoteen. ACO oli kaudella 2019 Ykkösessä vasta seitsemäs. Kauden paras maalintekijä oli Juho Mäkelä 11 maalilla. Heikko urheilullinen tulos veti myös taloudellisen tuloksen tappiolliseksi, mutta liikevaihto kasvoi merkittävästi 574 000 euroon (+22 %).[33]
Värit ja logot
AC Oulun ensimmäiset peliasut olivat väritykseltään kokosiniset ja ensimmäinen logo viittasi perustajaseurojen väreihin. Näillä tunnuksilla AC Oulu pelasi vuoteen 2006 asti. Peliasun värit ja logo uudistettiin ensimmäiselle liigakaudelle 2007, jolloin pelipaitojen väri vaihdettiin laivastonsiniseksi, shortsien väri valkoiseksi ja käyttöön otettiin uusi laivastonsininen vaakunakilpitaustainen logo.[80]
ACO:n logo vuosina 2003–2006.
ACO:n logo vuodesta 2007.
ACO:n logo vuodesta 2017.
Stadion
Raatin stadion 17.6.2011.Heinäpään jalkapallohalli 4.2.2016.
AC Oulu pelaa kotiottelunsa OulunKoskikeskuksessa Raatinsaarella sijaitsevalla Raatin stadionilla, joka avattiin vuonna 1953. Vanha stadion purettiin vuonna 2009 ja uusi stadion valmistui osana Raatin liikuntakeskuksen perusparannusta vuonna 2011. AC Oulu on pelannut stadionilla kaudesta 2011 alkaen.
Raatin stadionin pääkatsomossa on 2 280 kuppi-istuinpaikkaa sekä modernit VIP-tilat aitioineen. Nykyinen pääkatsomo valmistui vuonna 2011 ja se sisältää lämmitetyt yleisö- ja sosiaalitilat sekä oleskelutiloina toimivat käytävätilat. Pääkatsomossa on myös Oulun kaupungin liikuntaviraston tiloja.
Aurinkokatsomossa on 2 112 kuppi-istuinpaikkaa. Nykyinen aurinkokatsomo valmistui vuonna 2011 ja kuppi-istuimet asennettiin vuonna 2014. Aurinkokatsomolla on omat sisäänkäynnit ja sosiaalitilat. Kentän päädyissä on optio siirrettäville katsomoille. Raatin kenttäalustana on lämmitettävä kansainväliset mitat (105 × 68 metriä) täyttävä luonnonnurmi. Nurmi on Suomen pohjoisin lämmitettävä siirtonurmi.[81]
AC Oulu pelasi kaudet 2003–2010 kotiottelunsa Castrenin kentällä. Lokakuussa 2020 AC Oulu julkisti suunnitelmat oman 5000-paikkaisen jalkapallostadionin rakentamisesta Heinäpään urheilukeskukseen. Hankkeen kustannusarvio on 13 miljoonaa euroa ja tavoiteaikataulun mukaan stadion on valmis kauden 2023 aikana.[82][83][84]
Talvikaudella kotikenttänä toimii vuonna 2007 valmistunut Heinäpään jalkapallohalli, jonka kapasiteetti on 630 katsojaa.[81][85] AC Oulun ja OLS:n oma jalkapallohalli valmistui vuonna 2020.[86]
Kannattajat
AC Oulun kannattajaryhmä sai alkunsa vuonna 2006, kun joukko oululaisia jalkapalloihmisiä kokoontui miettimään miten AC Oulun otteluiden tunnelmaa voisi parantaa. Ensimmäisten kausien aikana kentän laidalla vaikuttanut AC Oulu Fanatiks oli hajoamassa ympäri Suomea. Saman vuoden keväällä myös laajemman joukon kiinnostus kannattajatoimintaa kohtaan alkoi nousta ja ensimmäisen kerran Sinitähdet-ryhmä kokoontui isommalla joukolla kesäkuussa 2006 AC Oulun vierasotteluun Rovaniemellä. Alkuun toiminta oli vapaamuotoista, mutta myöhemmin taustat on organisoitu yhdistysmuotoon. Alkuvuodesta 2007 myös pääkaupunkiseudulta alkoi löytyä AC Oulusta ja jalkapallosta kiinnostuneita ihmisiä, ja kesän ja syksyn aikana Sinitähdille muodostui Etelä-Suomen alajaosto Etelän Pellet.[87] Vuodesta 2013 alkaen kannattajaryhmä on tunnettu AC Oulun kannattajat -nimellä ja sen toiminnassa on mukana noin 2000 henkeä ympäri Eurooppaa.[88]
Organisaatio ja talous
AC Oulun toiminnasta kaudet 2003–2008 vastasi Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry, jonka puheenjohtajana toimi Matti Heikkinen. AC Oulun managerina 2003–2006 toimi Miika Juntunen ja toiminnanjohtajana 2007–2008 Markus Kalmari. AC Oulu yhtiöitettiin ja toiminta siirrettiin kaudesta 2009 alkaen AC Oulu Oy:lle.[89]
Toimitusjohtajana toimi vuodet 2009–2010 Harri Kynnös, 2011 Kimmo Piispanen ja 2012 Petteri Haapala. AC Oulu Oy:llä ei ollut päätoimista toimitusjohtajaa vuonna 2013. Seuran operatiivisesta johdosta vastasi vuodet 2014–2018 seurajohtajana toiminut Juho Meriläinen, joka toimi toimitusjohtaja vuoteen 2022 asti.[53]
AC Oulun reservijoukkue OLS pelaa Kakkosessa. OLS:in edustusjoukkue siirtyi AC Oulu Oy:n hallintaan kaudesta 2021 alkaen.[97] AC Oulu perusti oman reservijoukkueen kaudelle 2019 nimellä AC Oulu Akatemia.[75] Kaudella 2020 reservijoukkueen nimi oli AC Oulu 2. Kolmosessa pelannut AC Oulu 2 sulautui kaudella 2021 Kakkosessa pelaavaan OLS:iin.
Juniorit
OLS:in B-juniorijoukkue siirtyi AC Oulu Oy:n hallintaan kaudesta 2021 alkaen ja se toimii seurojen yhteisjoukkueena nimellä AC Oulu/OLS. OLS ry vastaa yhteisen pelaajaputken alkupäästä C-junioreihin saakka.[97]
AC Oululla oli A-juniorijoukkue kausina 2016–2017, mutta sen toiminta loppui kahden kauden jälkeen.[61]
↑Huom! AC Oulu pelasi kaudella 2017 yhteensä 16 kotiottelua, koska kaksi ottelua uusittiin. Tilastoissa on vain voimaan jääneiden uusintaotteluiden yleisömäärät. Pommiuhan vuoksi keskeytyneen ottelun (OPS) yleisömäärä oli 3 611 – uusinnan 1 440, ja tuomarivirheen vuoksi hylätyn ottelun (EIF) yleisömäärä oli 851 – uusinnan 447. Alkuperäisillä yleisömäärillä AC Oulun kokonaisyleisömäärä kaudella 2017 olisi ollut 15 241 (–21,0 %), yleisökeskiarvo 1 089 ja suurin yleisömäärä 3 611.
↑Polack erotettiin päävalmentajan tehtävistä 1.8.2005. Loppukauden valmennusvastuun kantoivat kakkosvalmentaja Ari Härkönen ja Aki Lahtinen.
↑Malinen siirtyi 10.9.2012 loppukauden mittaisella vuokrasopimuksella FC Hakan päävalmentajaksi. Loppukauden valmennusvastuun kantoi kakkosvalmentaja Rauno Ojanen.
↑Lähderinne erotettiin päävalmentajan tehtävistä 21.6.2019.
.svg){kind=logo}
