C. A. Kingsley-Rowe 10. maaliskuuta - 24. toukokuuta 1939
Toinen laivue
Laivue perustettiin uudelleen 15. tammikuuta 1940 Donibristlessä komentajanaan H. P. Bramwell. Perustettaessa laivueen kalustona oli kuusi Blackburn Skua hävittäjäpommittajaa. Laivue liitettiin HMS Ark Roylille ja se operoi huhtikuussa Norjan rannikolla. Norjan operaatioiden jälkeen laivue siirrettiin HMS Furiousille ja sen kalustoksi lisättiin kuusi Blackburn Rocsia, jotka kuitenkin korvattiin Blackburn Skua koneilla. Furiousilta laivue siirrettiin maihin ja lakkautettiin siirtämällä koneet ja henkilökunta 800 laivueen X lentueeseen.[2]
Kolmas laivue
801 NAS perustettiin uudelleen 1. elokuuta 1941 Yeoviltonissa. Laivueen kalustona oli 12 Hawker Sea Hurricanea. Laivue siirrettiin Hatstonin lentotukikohtaan suojaamaan Scapa Flown laivastotukikohtaa. Laivue liitettiin toukokuussa 1942 HMS Argukselle, jonka mukana se siirtyi Välimerelle. Välimerellä laivue siirtyi HMS Eaglelle suojaamaan Maltan saattueita. Laivue oli edelleen tukialukselle sen tullessa torpedoiduksi 11. elokuuta 1942. Koneensa menettäneen laivueen henkilöstö siirrettiin muihin laivueisiin ja laivue lakkasi olemasta.[2]
Neljäs laivue
801 NAS perustettiin uudelleen väliaikaisena komentajanaan F R A Turnbull, DSC 7. syyskuuta 1942 Strettonissa kalustonaan 12 Supermarine Spitfireä. Kalusto vaihdettiin kuitenkin nopeasti Spitfiren tukialusversioon Supermarine Seafire Ib:hen ja muutamaan Seafire IIc:hen. Laivue liitettiin lokakuussa Furiousille suojaamaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Tämän jälkeen laivue siirrettiin Hatstoniin suojaamaan Scapa Flowta ja toisinaan se liitettiin Kotilaivastoon liitetyille tukialuksille suojaamaan saattueita.[2]
Laivue oli suojaamassa laivasto-osastoa, joka hyökkäsi huhti-toukokuussa 1944 Norjan vuonoissa piileksivää saksalaista taistelulaivaa Tirpitziä vastaan. Laivueen kalusto vaihdettiin toukokuussa Seafire L.III:een.[3]
Laivue liitettiin lokakuussa 1944 HMS Implacablen30. Laivaston hävittäjälennostoon ja samalla laivueen vahvuus nostettiin 24 koneeseen. Tukialuksen mukana laivue siirtyi toukokuussa 1945 osaksi Brittiläistä Tyynenmeren laivastoa. Laivue osallistui Trukin pommitukseen ja hyökkäyksiin Japanin kotisaarten vesillä havaittuja kohteita vastaan.[4]
Laivaston hävittäjälennostoista muodostettiin kesäkuussa 1945 tukialuslentorykmenttejä (engl.Carrier Air Group), jolloin HMS Implacablen laivueista muodostettiin 8. tukialuslentorykmentti. Laivue lakkautettiin 1946.[4]
Viides laivue
Laivue perustettiin uudelleen 1. heinäkuuta 1947 RNAS Fordissa kalustonaan De Havilland Sea Hornet F.Mk 20 -koneet. Laivue siirtyi 1948 RNAS Culdroseen ja edelleen seuraavana vuonna RNAS Lee-on-Solentiin. Tuona aikana laivue palveli muutamaan otteeseen Implacablella, jolla se suoritti syyskuussa 1949 myös ensimmäisen katapulttilaukaisunsa.[5]
Laivue suoritti 1950 kevätpurjehduksen Implacablella ja edelleen myöhemmin samana vuonna toisen purjehduksen HMS Indomitablella. Laivueen kalustoksi vaihdettiin Sea Hornet PR.Mk 22 -koneet vuoden 1950 alussa. Kalusto vaihdettiin huhtikuussa edelleen Hawker Sea Fury FB.11 -koneisiin.[5]
Laivue palveli Sea Fury kalustolla Korean sodassa[6]. Hawker Sea Hawk F.B.3 -koneet saatiin palvelukseen laivueessa 1954[7].
Kuudes laivue
801 NAS:n Sea Harrier Illustriousilla Persianlahdella 12. maaliskuuta 1998.
800 ja 801 laivueet yhdistämällä muodostettiin 9. maaliskuuta 2007 Laivaston rynnäkkölennosto (engl.Naval Strike Wing), joka varustettiin Harrier GR7 ja Harrier GR9 koneilla. Uusi lennosto on selkeä kokonaisuus ja siinä ei ole erillisiä laivueita.
Lähteet
Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X(englanniksi)
Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1(englanniksi)
Sturtivant Ray & Cronin Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8(englanniksi)
Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7(englanniksi)
Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4(englanniksi)
Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0(englanniksi)
