Daniel Stoopendaalin maailmankartta vuodelta 1730.
1730-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1730 ja päättyi 31. joulukuuta 1739. Vuosikymmen oli 1700-luvun neljäs vuosikymmen.
Maailmanpolitiikka
Eurooppa
Euroopassa elettiin 1730-luvulla edelleen Espanjan perimyssodan jälkeistä rauhallista ajanjaksoa, ja valtiot keskittyivät pääosin sisäisiin asioihinsa ja siirtokuntiinsa. Etenkin Yhdistynyt kuningaskunta jättäytyi Euroopan politiikan ulkopuolelle. Vuosikymmenen poikkeukselliset sodat olivat Puolan perimyssota 1733–1735, johon manner-eurooppalaiset vallat sekaantuivat, ja Venäjän-Turkin sota 1735–1739. Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen siirtomaasota, Sota Jenkinsin korvasta, syttyi 1739.
Aasia
Kiinan Qing-dynastian keisariksi nousi vuonna 1736 Qianlong, joka pyrki yhdentämään keisarikuntaa. Hänen aikanaan Kiina vaurastui ulkomaankaupalla niin, ettei keisarikunnassa kerätty veroja joka vuosi.[1]
Persiassasafavidien dynastia loppui 1736 ja vallan ottivat afšaridit, joiden hallitsija Nadir Šah harjoitti voimakasta valloituspolitiikkaa aina seuraavalle vuosikymmenelle.
Intiassa oli edelleen Suurmogulien valtakunnan hajottua valtatyhjiö, jota kilpailevat intialaisvaltiot ja eurooppalaiset koettivat täyttää. Ainoastaan Maratin valtakunta onnistui laajenemaan huomattavasti 1730-luvulla.
Afrikka
Afrikassa alkoi 1738 suuri nälänhätä, mikä kasvatti paikallisten heimojen orjakauppaa elinkeinona.[2] Afrikan länsirannikolla oli lukuisia pieniä valtakuntia, suurimpana Ašanti, jotka kävivät kauppaa eurooppalaisten kanssa.
McKay, Hill, Buckler, Erbey, Beck, Crowston, Wiesner-Hanks: A History of World Societies. Boston: Bedford/St. Martin’s, 2009. ISBN 978-0-2305-8467-9. (englanniksi)