Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Toisinto elokuvan kuuluisasta kohtauksesta.
Elokuvan alussa Bond on Miami Beachilla, johon CIA-agentti Felix Leiter tuo Bondille käskyn M:ltä. M vaatii Bondia vahtimaan Auric Goldfingeria. Bond saa selville, että Goldfinger huijaa korttipelissä käyttäen naisapuria, joka kiikareiden avulla kertoo hänelle vastustajan kortit. Bond saa aikaiseksi Goldfingerille 15 000 dollarin tappion, kun hän uhkaa tyttöä kutsumalla poliisit. Goldfinger kostaa tappamalla naisen hukuttamalla hänet kultamaaliin.[1]
Bond saapuu Lontooseen. Hän saa Englannin pankissa luennon kullasta, ja hänelle annetaan tehtäväksi todistaa epäilyt, että Goldfinger salakuljettaa kultaa maasta. Bond tapaa Goldfingerin golfkerholla, jossa Bond onnistuu voittamaan, vaikka Goldfinger huijaa. Goldfinger varoittaa Bondia sekaantumasta hänen asioihinsa, mutta varoituksesta huolimatta Bond seuraa häntä Sveitsiin.[1]
Bond kuulee ohimennen Goldfingerin puhuvan suunnitelma "Grand Slamista". Goldfingerin suunnitelmana on tainnuttaa hermokaasun avulla Fort Knoxin vartijat ja asettaa kultavarastoon ydinpommi. Kulta muuttuisi radioaktiiviseksi ja olisi hyödytöntä 58 vuotta, ja Goldfingerin oman kultavaraston arvo nousisi. Bond vangitaan kultavarastoon, josta hän onnistuu pääsemään pois, mutta joutuu kaksintappeluun Goldfingerin henkivartijan Oddjobin kanssa. Bond onnistuu kuitenkin lopulta sähköttää hänet kuoliaaksi. Taistelun jälkeen paikalle saapuu mies, joka sammuttaa pommin ajoissa. Bond lähtee lentokoneella valkoiselle talolle, matkalla hän huomaa Goldfingerin olevan samassa koneessa. Bond jää tappeluun hänen kanssaan ja saa Goldfingerin tiputettua alas koneesta paineilman avulla. Kone syöksyy alaspäin kovalla vauhdilla. Bond ja Pussy Galore laskeutuvat ajoissa laskuvarjolla alas koneesta, ennen kuin kone syöksyy mereen ja tuhoutuu.
Elokuvan tuotantokustannukset olivat yhtä suuret kuin kahden edellisen elokuvan yhteensä, mutta siitä huolimatta sen tuotantokustannukset saatiin takaisin kolmessa viikossa, mikä oli alallaan ennätys.
Elokuvassa on useita kohtauksia, joiden asetelmat toistuvat myöhemmissä elokuvissa. Teema joka toistuu myöhemmissäkin osissa, on esimerkiksi kohtauksessa, jossa Goldfinger rehentelee samaan aikaan, kun lasersäde lähestyy Bondia jalkopäästä alkaen (eli sankari kuoleman vaarassa saa tietää viholliseltaan tämän juonesta).
Kuvaukset
Elokuvassa on muutama erikoisuus kuvauspaikkojen suhteen. Ensinnäkään Sean Connery ei matkustanut kuvauksia varten Yhdysvaltoihin, vaan kaikki kohtaukset kuvattiin Lontoossa Pinewood Studiosin tiloissa. Kun Bond kääntää valokatkaisijaa alaspäin saadakseen (yhdysvaltalaisen) hotellihuoneistonsa valot päälle ja löytää Jillin, kuvassa nähdään englantilainen valokatkaisija englantilaisessa äänitysstudiossa. Kirjailija Fleming kävi Kultasormen kuvauspaikoilla, mutta kuoli vuonna 1964 vain vähän ennen elokuvan julkistamista.
Toinen kuvauspaikkaan vaikuttanut tekijä oli turvallisuus. Elokuvan tekijöitä ei päästetty turvallisuussyistä Fort Knoxin sisäpuolelle. Kaikki linnakkeen sisäpuolen lavasteet suunniteltiin ja rakennettiin itse. Niiden suunnittelija Ken Adam ja koko tuotantoryhmä saivat kirjeen eräältä oikealta Fort Knoxin valvojalta, joka halusi onnitella tekijöitä eloisasta mielikuvituksesta. Kolmiulotteinen ja oikeaan mittakaavaan tehty pienoismallikartta, jota Goldfinger käytti opastaessaan elokuvassa iskun tekijöitä, on ollut näytteillä Fort Knoxissa.
Erikoistehostesuunnittelija John Stears loi elokuvaa varten Bondin Aston Martin DB5:n, jossa on muun muassa kääntyvä rekisterikilpi ja heittoistuin.[2] Autoa on pidetty jopa maailman kuuluisimpana autona. Stears suunnitteli elokuvaan myös muun muassa tappavan laserin ja Oddjobin teräsreunaisen hatun.[3]
Vastaanotto
Arviot
Kainuun Sanomien kriitikon Pekka Erosen mukaan Kultasormi on monien nostalgiaan taipuvaisten mielestä Bond-elokuvista ikimuistoisin; ainakin siinä ovat mukana ensimmäistä kertaa kaikki Bond-elokuvien tutut elementit.[4]Tv-maailman kriitikko Lauri Lehtisen mukaan antoisa seikkailu on yllättävän uskollinen Flemingin tekstille[5].
↑The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.