Äärimmäisen uhanalainen laji on eliölaji, jonka kannan on arvioitu vähenevän 80 prosentilla seuraavan kolmen sukupolven tai kymmenen vuoden aikana.[1] Kriteereistä valitaan se, joka on pidempi.[2]
Suomen vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa 2,2 prosenttia arvioiduista eliöistä luokiteltiin äärimmäisen uhanalaisiksi. Äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltiin yksi nisäkäslaji, 18 lintulajia ja neljä kalalajia eli 5,9 % arvioiduista selkärankaisista. Näiden lisäksi äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltiin 1,2 % arvioiduista selkärangattomista, 5,0 % arvioiduista jäkälistä, 0,8 % arvioiduista sienistä, 3,0 % arvioiduista putkilokasveista, 14,7 % arvioiduista sammalista ja 0,9 % arvioiduista levistä. Esimerkkejä Suomessa äärimmäisen uhanalaisista lajeista ovat ankerias, lännenmunuaisjäkälä, naali, pikkulehdokki ja punasotka.[3]
↑Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia, s. 204. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X
↑Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 26–27, 197, 292, 554, 565, 576. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0Teoksen verkkoversio.