Äänisniemi

Kižin pogosta on Äänisniemen tunnetuin maamerkki.

Äänisniemi (ven. Заоне́жье, Zaonežje) on Venäjällä Karjalan tasavallassa sijaitseva noin 12 000^lähde? neliökilometrin laajuinen niemimaa, joka muodostaa erikoisen luonnonmaantieteellisen ja kulttuurihistoriallisen alueen.

Ääniseen työntyvän niemimaan luontoa hallitsevat jääkauden luoteis-kaakkoissuunnassa muovaamat kapeat harjut ja järvet. Alueeseen kuuluvat myös niemen eteläpuolella sijaitsevat saaret. Hedelmällisen maaperänsä ja leudon ilmastonsa ansiosta Äänisniemi soveltuu hyvin maanviljelyyn ja sen kasvimaailma on poikkeuksellisen rikas. Hyötykaivannaisiin kuuluvat vanadiini ja seudulle ominainen šungiitti.^[1]

Alueelta on löydetty Peurasaaren mesoliittikautinen asuinpaikka sekä Peurasaaren kalmisto. Äänisniemellä asui saamelaisia sekä vepsäläisiä ja karjalaisia, jotka myöhemmin sulautuivat keskiajalla saapuneisiin venäläisiin. 1400-luvun alussa perustettiin Paleostrovin ja 1500-luvun alussa Kliimon (Klimetskin) luostarit. Yksi Solovetskin luostarin perustajista, munkki Sosima, oli kotoisin Tolvojasta. Sunkulainen Daniil Vikulin perusti Uikujoen vanhauskoisyhteisön. Tärkeiden kauppareittien risteyksessä sijainneesta Sungusta muodostui huomattava markkinapaikka. Seudulla kehittyi ainutlaatuinen venäläinen kansankulttuuri, joka vepsäläis- ja karjalaisvaikutteiden ohella säilytti paljon muinaisia novgorodilaisia piirteitä. Äänisniemi on kuuluisa puuarkkitehtuuristaan, joka on parhaiten säilynyt Kižin saaren museoalueella. 1800-luvulla seudulta kerättiin runsaasti satuja ja bylinoita.^[1]

1920-luvulle saakka Äänisniemi jakautui Heinälahden, Sungun, Suurlahden ja Tolvojan kuntiin. Vuonna 1927 muodostettiin Äänisniemen piiri, joka vuonna 1959 liitettiin Karhumäen piiriin. Nykyiset kunnat ovat Sunku, Suurlahti ja Tolvoja. Maatalouden keskittymisen ja maaltapaon seurauksena monet kylät ovat jääneet autioiksi.

Lähteet

1. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 344. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0