Vadim Šavrov suunnitteli asunnossaan Leningradissa talvella 1928–29 pienen Sh-1-lentoveneen. Elokuussa hän esitteli konettaan Moskovassa ja onnistui saamaan tilauksen amfibiolentokoneesta, josta tuli Sh-2. Sh-2 oli puolitoistatasoinen - kellukkeet kiinnittyivät lyhyeen alasiipeen. Koneen venemäinen runko toimi pääkellukkeena. Koneessa oli yksi 100 hv:n moottori kiinnitettynä ylätasoon. Sh-2:n ensilento tapahtui 11. marraskuuta1930. Kone oli sarjatuotannossa vuosina 1931–1933. Kaikkiaan valmistettiin 270 Sh-2-konetta. Tyypistä kehitettiin myöhemmin sairaankuljetusmuunnos Sh-2S ja Sh-2bis, joka oli katetulla ohjaamolla varustettu malli.
Käyttö Suomessa
Koneet hankittiin jatkosodan aikana pakottamalla vangittu venäläinen radiopartio ilmoittamaan harhauttava viesti suomalaisupseerien vangitsemisesta. Venäläiset lähettivät kaksi Sh-2:ta hakemaan suomalaisvankeja ja Äänislinnan lähistöllä suomalaiset saivat siepattua koneet 28. elokuuta1942.
Syyskuussa koneet siirtyivät Suomen ilmavoimien rekisteriin tunnuksilla AV-186 (ent. CCCP-X-217) ja AV-187 (ent. CCCP-K-370). AV-186 rikkoutui laskussa 3. lokakuuta1942. Toista konetta käytti everstiluutnantti J. Sovio virkamatkoihinsa 13. syyskuuta1944 asti. Sen jälkeen sekin romutettiin.
Tekniset tiedot
Yleiset ominaisuudet
Tyyppi: Puurakenteinen amfibiolentokone
Miehistö: 2-3
Kärkiväli: 13 m
Pituus: 8,2 m
Korkeus: 2,8 m
Siipipinta-ala: 24,8 m²
Tyhjäpaino: 680 kg
Lentopaino: 937 kg
Suoritusarvot
Huippunopeus: 140 km/h
Matkanopeus: 100 km/h
Lakikorkeus: 3 500 metriä
Lentomatka: 400 km
Lähteet
Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4
Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 15 - Meritoimintakoneet. Tampere: Apali, 1995. ISBN 952-5026-03-5
Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!
