Édouard Albert Roche (17. lokakuuta 1820 Montpellier, Ranska – 27. huhtikuuta 1883 Montpellier) oli ranskalainen tähtitieteilijä ja matemaatikko.[1][2]
Elämä ja ura
Roche väitteli tohtoriksi Montpellierin yliopistossa vuonna 1844. Jatko-opiskeltuaan Pariisissa hän palasi Montpellieriin vuonna 1849 ja toimi matematiikan professorina vuodesta 1852 eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1881. Suuri osa hänen tutkimuksistaan koski tähtien, planeettojen, kuiden ja komeettojen ratamekaniikkaa. Roche analysoi matemaattisesti myös Pierre Simon de Laplacen tähtisumuhypoteesia ja matematiikassa käytettyä Taylorin lausetta.[1][2]
Rochen vuonna 1849 laskema Rochen raja kuvaa etäisyyttä, jota lähempänä planeettaa tai emäkappaletta oleva toinen taivaankappale hajoaa palasiksi, ja se riippuu pääosin keskuskappaletta kiertävän kappaleen tiheydestä. Roche selitti rajan avulla Saturnuksen renkaiden muodostumista. Rochen pinta taas on kahden taivaankappaleen ympärillä oleva pinta, jota suuremmaksi laajennuttuaan tähti alkaa vuodattaa massaa tähtien välissä olevan leikkauspisteen kautta toiseen tähteen. Keksijänsä mukaan nimetty Rochen pallo on taivaankappaleen ympärillä oleva vyöhyke, jonka sisäpuolella dynamiikka on olennaisesti kahden kappaleen välistä ja muiden taivaankappaleiden vaikutukset vain vähäisiä häiriöitä.[1][2]
Roche oli elinikäinen harras katolinen.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Muut | |
|---|
