Zacharias Ursinus (saksankielinen nimi Baer) (18. heinäkuuta 1534 Breslau – 6. toukokuuta 1583 Neustadt an der Haardt) oli saksalainen reformoitu teologi ja yksi Heidelbergin katekismuksen laatijoista.[1][2]
Elämä
Ursinus opiskeli vuodesta 1550 lähtien Wittenbergin yliopistossa, jossa hänestä tuli Philipp Melanchthonin läheinen oppilas. Vuosina 1557–1558 pääasiassa Etelä-Saksaan ja Sveitsiin suuntautuneen opintomatkan aikana, jolloin hän opiskeli teologiaa Genevessä Jean Calvinin johdolla ja hepreaa Pariisissa Jean Mercierin johdolla, hän kuitenkin vakuuttui täysin kalvinistisesta opista. Vuonna 1558 hänet kutsuttiin Elisabeth-koulun opettajaksi Breslauhun, mutta hän joutui jättämään tämän paikan jo vuonna 1560 reformististen näkemystensä vuoksi. Vuonna 1561 Pfalzin vaaliruhtinas Fredrik III nimitti hänet teologian professoriksi Heidelbergiin, jossa hän toimi vaikutusvaltaisena yliopiston opettajana, saarnaajana ja kirjailijana. Pfalzin kirkkojärjestys ja Heidelbergin katekismus ovat pääasiassa hänen ja hänen ystävänsä Caspar Olevianuksen laatimia. Kun luterilaismielinen vaaliruhtinas Ludvig VI tuli valtaan vuonna 1576, Ursinus joutui jättämään professuurinsa vuonna 1577, jonka hän vaihtoi opettajan virkaan Neustadtissa. Hänen viimeinen suuri saavutuksensa oli luterilaisten tunnustuskirjojen kriittinen tarkastelu vuodelta 1581. Hänen muut teoksensa julkaistiin vuosina 1587–1589, ja hänen poikansa ja kaksi hänen oppilastaan, David Pareus ja Quirinius Reuterus, toimittivat niistä täydellisemmän painoksen vuonna 1612.[1][2]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
