Delporte aloitti uransa vuonna 1945[2]Dupuis-kustantamon lehtikuvaajana, mistä hän siirtyi pian Spirou-lehdessä julkaistujen amerikkalaisten sarjakuvien kääntäjäksi. Vuonna 1949 hän pääsi käsikirjoittamaan Eddy Paapen piirtämää Jean Valhardi -sarjaa. Vuonna 1955 Delporte nimitettiin Spiroun päätoimittajaksi. Hän onnistui luomaan lehden piirtäjille entistä voimakkaamman ryhmähengen ja kokeili monenlaisia uusia ideoita, kuten lehden keskiosaan liitettyjä taskukirjoja. Delporten kaudella Spiroun piirtäjiin kuuluivat muun muassa André Franquin, Morris, Peyo, Will ja Maurice Tillieux. Uusina työntekijöinä Delporte palkkasi muun muassa Jean Roban, Jidéhemin, Lambilin, Berckin, Raymond Macherot’n, Louis Salvériusin, Eddy Ryssackin, Marcel Remaclen, Lucien De Gieterin sekä lehden ensimmäisen naispiirtäjän Claire Bretécherin. Delporte suhtautui kuitenkin suurpiirteisesti Spiroun talousasioihin, joten johtokunta erotti hänet päätoimittajan tehtävistä vuonna 1968, mitä pidetään lehden kultakauden loppuna. Delporte jatkoi sarjakuvien käsikirjoittamista Spirouhun ja lukuisiin muihin ranskankielisiin sarjakuvalehtiin aina 1990-luvulle asti. Hän toimitti vuonna 1977 Spiroun liitteenä julkaistua Le Trombone Illustré -nimistä aikuisille suunnattua satiirista sarjakuvalehteä, joka lakkautettiin muutaman numeron jälkeen sen sopimattomana pidetyn sisällön vuoksi.[1]
Delporte kehitti Niilo Pielisen (Gaston Lagaffe) hahmon yhdessä piirtäjä André Franquinin kanssa vuonna 1957. Hahmo sai nimensä Delporten Gaston-nimisen ystävän mukaan, ja Niilon tapa tuoda eksoottisia eläimiä työpaikalleen on peräisin Delportelta itseltään. Franquinin sarjakuvien ohella Niilo esiintyi usein myös Delporten Spirouhun laatimissa pääkirjoituksissa, jotka olivat kertovinaan lehden toimituksen elämästä kulissien takana. Delporte keksi myös antaa Peyon kehittämille Smurffeille vuonna 1959 oman sarjan, johon hän käsikirjoitti useita tarinoita. Delporte ja Peyo käsikirjoittivat yhdessä animaatioelokuvan Smurffit ja noiduttu huilu (1975). Delporte toimi myös vuonna 1989 perustetun Smurffi-sarjakuvia sisältäneen Schtroumpf!-lehden toimittajana.[1]
Franquinin mustan huumorin sävyttämä sarjakuva Mustat sivut sai alkunsa Delporten toimittamassa Le Trombone Illustréssa vuonna 1977, ja Delporte kirjoitti siihenkin useita vitsejä. Muita Delporten käsikirjoittamia sarjakuvia olivat muun muassa Peyon piirtämä Benjamin (Benoît Brisefer), Willin Isabelle, Marcel Remaclen Bobosse, Jean Roban La Ribambelle, René HausmaninSaki et Zunie, René Follet’nLes Zingari, Eddy Ryssackin Nikke Ruori, Gérald Fortonin Alain Cardan, Tenas’n Onkr, Jidéhemin Starter, Dino AttanasionBandonéon, Claire Bretécherin Alfred de Wees ja Frédéric Janninin Arnest Ringard. Peyon kuoltua Delporte kirjoitti 1990-luvulla uusia Johannes ja Pirkale -seikkailuja, jotka piirsi Alain Maury. Kaksikielisenä Delporte teki yhteistyötä myös flaamilaisten ja hollantilaisten piirtäjien kanssa.[1]
Delporte tunnettiin eksentrisestä luonteestaan ja anarkistisesta huumoristaan. Hänen tunnusmerkkejään olivat muhkea parta ja suurella Y-kirjaimella kuvioitu villapaita. Vanhoilla päivillään hän muun muassa perusti muiden sarjakuvantekijöiden kanssa Boys Band (dessinée) -nimisen lauluyhtyeen ja kirjoitti musiikkinäytelmiä.[1]
Suomennettu teos
Lucky Luke – Morrisin jäljillä (alkuteos La face cachée de Morris, 1992), suomeksi 2004.
