Ympärileikkaus islamissa tarkoittaa uskonnollisin perustein tapahtuvaa sukuelinten silpomista, joka tehdään yleensä lapselle. Poikien osalta kyse on esinahan tai sen kärkiosan poistamisesta leikkauksella. Tyttöjen kohdalla osa ulkoisista sukuelimistä leikataan pois tai vuodatetaan symbolisesti verta. Poikien ympärileikkaus kuuluu myös juutalaisuuteen. Sekä tyttöjen että poikien ympärileikkausta on esiintynyt joissakin perinteisissä yhteiskunnissa. Islam on ainoa iso maailmanuskonto, jossa ympärileikkaus koskee myös tyttöjä. Heidän kohdallaan tavan yleisyys kuitenkin vaihtelee suuresti eri muslimimaiden välillä.
Arabisti Snouck Hurgronjen mukaan sianlihan kielto ja ympärileikkaus ovat kansanomaisessa islamissa muodostuneet jopa itse islamia määrittäviksi tekijöiksi.[1]Šarian sisällössä ne eivät kuitenkaan korostu, vaan molempia koskevat määräykset ovat lakeja muiden joukossa.[1]
Umar Barakat (k. 1890) toteaa, että ympärileikkaus tarkoittaa pojilla esinahan poistamista.[2] Ympärileikkausta ei mainita Koraanissa. Sen sijaan profeetan sunnasta kertovissa pääosin 800-luvulla kootuissa haditheissa on joitakin ympärileikkausta koskevia määräyksiä, joiden perusteella rituaali vakiintui šarialakiin. Al-Bukhari kertoo muslimien kunnioittaman Abrahamin aloittaneen tavan.[3] Erään tarinan mukaan profeetta Muhammed olisi syntynyt ympärileikattuna.[4]Ahmad ibn Hanbalin kokoelma MusnadAhmad (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista (sunna).[5] Miesten ja naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on tärkeissä kuuteen kirjaan kuuluvissa kokoelmissa, kuten Sunan Abi Dawud (41:5251), Sahih Muslim (3:684), Muwatta (2:19:71) ja Jami' at-Tirmidhi (1:1:109).[6]
Al-Nawawin mukaan ympärileikkaus on suositeltavaa suorittaa ennen puberteetin alkamista ja pakollista ennen aikuisikää.[7][8] Al-Nawawi kertoo myös mielipiteestä, että leikkaus tulee tehdä seitsemäntenä päivänä syntymän jälkeen, mutta on kaksi mielipidettä siitä, tuleeko syntymäpäivä laskea mukaan.[8] Tämä muistuttaa Mooseksen lakia, missä leikkaus tulee tehdä kahdeksantena päivänä.[9] Todetaan myös, että ympärileikkauksen ajankohta voi vaihdella seitsemästä päivästä neljääntoista vuoteen.[10] Murrosiässä leikkaaminen oli aiemmin yleistä, mutta nykyään ympärileikkaus tehdään yhä useammin jo vauvalle.[9] Eräät arabiheimot ovat perinteisesti tehneet leikkauksen juuri ennen avioliittoa.[11]
Arabiassa ja myös Indonesian saarilla sekä miesten että naisten ympärileikkaus olivat käytössä jo ennen islamin syntyä.[12] 600-luvulta lähtien rituaali levisi islamin myötä uusille alueille Lähi-idässä, Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.[13] Poikien ympärileikkaus on normaali käytäntö muslimivaltioissa.[14] Miltei kaikki muslimimiehet on ympärileikattu. WHO:n mukaan arviolta 30 % maailman miehistä on ympärileikattu, ja heistä noin kaksi kolmasosaa on muslimeja.[15]
Pelkästään Koraaniin nojautuva ”koranistinen” suuntaus (Quran alone) vastustaa ympärileikkausta, koska sitä ei mainita Koraanissa. Koranismin suosio oli suurimmillaan 1900-luvun alussa, mutta nykyään liike on lähes kadonnut.[16]
Tyttöjen ympärileikkaus
Usein väitetään, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin, koska sitä ei mainita Koraanissa.[17][18] Islamilaisia shariamääräyksiä ei kuitenkaan suoraan lueta Koraanista. Usein katsotaan myös, että tyttöjen ympärileikkaukseen kehottavat hadithit ovat kertojaketjuiltaan (isnad) heikkoja.[19] Islamilaiset shariamääräyksiä ei niitäkään suoraan lueta haditheista. Arabisti Joseph Schacht on todennut, että islamilainen laki löytyy myöhäiskeskiajalla kirjoitetuista lakikirjoista, joihin kaikkein kunnioitetuimmat imaamit ovat kirjanneet lain sisällön. Niitäkään ei ole tarkoitettu suoraan luettavaksi, sillä muslimit korostavat elävää perinnettä, jossa imaami henkilökohtaisessa suhteessa tulkitsee lakitekstejä oppilailleen.[20][21][22][23] Eräs laaja shariamääräyksiä sisältävä kirja on Ahmad ibn an-Naqib al-MisrinReliance of the Traveller. Se on julkaistu samannimisessä kokoomateoksessa, mihin on koottu muitakin edelleen päteviksi vahvistettuja sharian määräyksiä.[24]
Umar Barakat (k. 1890) toteaa, että ympärileikkaus tarkoittaa tytöillä klitoriksen poistamista.[2] Arabisti Anne-Sofie Roald katsoo, että shariamääräyksessä käytetty sana tarkoittaa koko klitorista (arab. bazr), ei vain sen huppua (arab. bizr).[25]Al-Nawawin (k. 1277) mukaan tytöiltä pitää leikata "pieni osa nahkaa genitaalien yläosasta".[4] Islamilaiset lähteet eivät sen sijaan tunne laajaa leikkausta eli infibulaatiota. Sen sijaan imaami Mishkat al-Masabih on välittänyt hadithin, jonka mukaan profeetta sanoi Medinassa tyttöjen ympärileikkausta harjoittavalle naiselle: "Älä leikkaa paljon, sillä se on parempi naiselle ja haluttavampaa miehelle". Abu Dawudin mukaan hadith on kertojaketjun perusteella heikko.[26]
Šaria-koulukunnat
Šarialain suuret koulukunnat eroavat toisistaan tyttöjen ympärileikkausta koskevissa määräyksissä. Šaria jakaa teot kiellettyihin, vältettäviin, neutraaleihin, suositeltaviin ja pakollisiin.[27] Islamilaisen lain tulkinnassa on nykyään viisi suurta lakikoulukuntaa, joista neljä on sunnalaisia: Shafi'i, Hanbali, Hanafi, Maliki ja shiialainen Ja'fari.
Shafi'i -koulukuntaa edustavan Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin (k. 1368) mukaan tyttöjen ympärileikkaus on pakollista (fard) ja sen laiminlyönti on synti.[28][29] Al-Wakil Durubi toteaa, että hanbalit pitävät tyttöjen ympärileikkausta vain suositeltavana (sunna), ja hanafeille se on tyttöjen osalta enää uskonnollisesti neutraali asia ja vain suosionosoitus aviomiehelle.[30] Al-Nawawin [31] ja Wahbah al-Zuhaylin (k. 2015)[25] mukaan Maliki-koulukunta pitää paitsi tyttöjen myös poikien ympärileikkausta ainoastaan suositeltavana (sunna). Näin toteaa myös Abu Salieh.[32] Myös šiialaiset (ja'farit) pitävät tyttöjen ympärileikkausta vain suositeltuna, ei pakollisena. [33][34]
Yksikään suurista islamin lakikoulukunnista ei pidä tyttöjen ympärileikkausta islamin vastaisena. Vaikka vain yksi pitää sitä pakollisena, muut pitävät sitä suositeltavana ja yksi neutraalina. Islamilaisen lain sisältö on vakiintunut, mutta periaatteessa lain tulkinta voi muuttua, jos riittävän moni tiettyä koulukuntaa edustava mufti esittää uskonnollisen mielipiteen, joka pitää tyttöjen ympärileikkausta islamin vastaisena.[35] Joitakin tällaisia fatwoja on myös ilmaantunut,[36] mutta normaalisti muftit toteavat tavan islamin mukaiseksi, kuten maailman suurimmalla fatwa -sivustolla Islamweb.net.[37]
Yleisyys
Anne-Sofie Roaldin mukaan tyttöjen ympärileikkauksen yleisyydessä on suuria eroja myös saman koulukunnan hallitsemilla alueilla. Niinpä Maliki-koulukunta suosittelee naisten ympärileikkausta, mutta se on silti harvinainen Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa. Sen sijaan saman koulukunnan hallitsemassa Sudanissa tapa on syvään juurtunut. Shafi'i -koulukunnan alueista Egyptissä ja Jemenissä tapa on vallitseva, mutta ei Palestiinassa, Libanonissa tai Syyriassa. Erot viittaavat siihen, että paikalliset tavat ovat olleet tärkeämpiä kuin uskonto säätelemään naisten ympärileikkausta.[38]
Indonesiassa sitä on esiintynyt 1600-luvulta asti, ja sen yleisyys on joillakin alueilla yli 90 %.[48] Indonesiassa tehdyn kyselyn mukaan naiset pitivät sitä islamilaisena käytäntönä ja uskonnollisena velvollisuutena, ja sen kieltävät naiset eivät olleet monien mielestä muslimeita.[48] Laajan kyselyn mukaan noin 55 % musliminaisista Indonesiassa piti tapaa uskonnon velvoitteena. [49]
Malesiassa yleisyys oli 2010–2012 noin 90 %, ja 82 % musliminaisista piti leikkausta uskonnollisena velvollisuutena.[48]
Intiassa ympärileikkausta harjoittaa maahan 1500-luvulla Jemenistä tullut šiialainen Dwoodi Bohra -suuntaus.[48][50] Sen kahden miljoonan väestössä noin 75–80% tytöistä on leikattu.[51]
Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)(arabiaksi)
Haytami, Ibn Hajar: Ibn Hajar Haytami's list of enormities. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 986 w52.1.368. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)(arabiaksi)
Roald, Anne-Sofie: Women in Islam. The Western Experience. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.
Wensinck, A. J.: ”Khitan”. Teoksessa The Encyclopaedia of Islam, toim. Sir H. A. R. Gibb. Brill, 1967. Google-kirjat, viitattu 21.4.2021. (englanniksi)
↑Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. 6. painos, s. 242–244. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8
↑Özer Birge & Aliye Nigar Serin: ”The Relationship between Female Circumcision and the Religion.”, Teoksessa: Circumcision and the Community. IntechOpen, 2020. ISBN 978-1-83880-294-3Teoksen verkkoversio.
↑Rouzi, Abdulrahim A.: Opinion: Facts and controversies on female genital mutilation and Islam. The European Journal of Contraception and Reproductive Health Care, 2013, 18. vsk, nro 1, s. 10–14. Researchgate.net. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
↑Serour, Gamal ym.: Female Circumcision between the Incorrect Use of Science and the Misunderstood Doctrine. Executive summary, s. 9, 10. Cairo: Unicef Egypt, 2013 (1434 AH). Teoksen verkkoversio (viitattu 11.9.2022).
↑Schacht, 1982, s. 71 ”Virallinen kanta löytyy kirjoista, jotka koulukunnan yleinen mielipide hyväksyy arvovaltaisiksi lähteiksi. Nykyään niitä ovat yleensä myöhäisellä keskiajalla kirjoitetut käsikirjat, ja myöhemmät kirjat saavat arvovaltansa niiden kautta. Tunnustetut käsikirjat sisältävät kunkin lakikoulukunnan opin kaikkein tuoreimman kehitysvaiheen. Totuus ei kuitenkaan löydy näistä koodeista itsessään; islamilainen laki ei ole pelkkä lakikirja, vaan lainopin elävää soveltamista.”
↑Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 71. Clarendon, 1982 "Again, the official doctrine of each school is to be found not in the works of old masters, even though these had been qualified in the highest degree to exercise ijtihad, but in those works which the common opinion of the school recognizes as the authoritative exponents of its current teaching. These are now generally handbooks dating from the late medieval period, and subsequent works derive their authority from them. The recognized handbooks contain the latest stage of authoritative doctrine that has been reached in each school, but they are not in the nature of codes; Islamic law is not a corpus of legislation but the living result of legal science.”.
↑Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
↑Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131-171, 1999.
↑Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
↑Schacht, 1982, s. 73-75 "Islamic law - - was not altogether immutable"
↑Reuters: Egypt mufti says female circumcision forbiddenJune 24, 2007. ”Egypt's state-appointed Grand Mufti said on Sunday that female genital cutting was forbidden by Islam after an 11-year-old girl died while undergoing the procedure at a private medical clinic in southern Egypt.”
↑Unicef: Female Genital Mutilation/Cutting: A statistical overview and exploration of the dynamics of change. Unicef, 2013. Teoksen verkkoversio.
↑Thomas von der Osten-Sacken & Thomas Uwer: Middle East Quarterly, 2007, nro Winter, s. 29-36. Middle East Forum.
↑Berg, R. C., & Denison, E.: Does Female Genital Mutilation/Cutting (FGM/C) Affect Women's Sexual Functioning? A Systematic Review of the Sexual Consequences of FGM/C. Sexuality Research and Social Policy, 2012, 9. vsk, s. 41–56. doi:10.1007/s13178-011-0048-z
↑Meiwita Budiharsana, Lila Amaliah, Budi Utomo & Erwinia: Female Circumcision in Indonesia. Extent, Implications and Possible Interventions to Uphold Women’s Health Rights. Research Report. Jakarta: Population Council, 2003. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.9.2022).
