Yleensä ylikululla viitataan jonkin planeetan kulkemiseen Auringon editse Maasta katsottuna. Aurinkokunnan planeetoista tämä on mahdollista vain Merkuriukselle ja Venukselle, jotka kiertävät Aurinkoa Maan radan sisäpuolella.
Aiemmin Venuksen ylikuluilla oli tähtitieteellistä merkitystä, sillä niiden avulla pystyttiin määräämään Maan ja Venuksen keskinäinen etäisyys suurella tarkkuudella. Kun yksi planeettojen välinen etäisyys tunnetaan, planeettojen etäisyydet Auringosta voidaan johtaa siitä. Nykyään näitä mittauksia tehdään tutkalla, jolloin ei tarvitse odottaa harvinaisia ylikulkuja.
Liikkuessaan taivaalla aurinkokunnan kappaleet (Kuu, planeetat, pikkuplaneetat ja planeettojen kuut) saattavat peittää taustataivaan tähtiä. Tällaisia tapahtumia kutsutaan tähdenpeitoksi.
Ylikuluilla on merkitystä eksoplaneettojen etsinnässä ja tutkimuksessa, sillä kulkiessaan keskustähden ja havaitsijan välisen näkösäteen poikki riittävän suuri eksoplaneetta aiheuttaa muutoksen tähden kirkkaudessa, jolloin planeetan olemassaolo ja kiertoaika voidaan havaita tähden valokäyrästä. Ylikulku voi myös aiheuttaa muutoksia tähden spektriin, mikä mahdollistaa eksoplaneetan ilmakehän koostumuksen määrittämisen. Ylikulkumenetelmällä eksoplaneettoja etsivät esimerkiksi CoRoT- ja Kepler-avaruusteleskoopit.
Kulkiessaan jonkin taustataivaan tähden editse eksoplaneetta voi myös toimia gravitaatiolinssinä, jolloin sen olemassaolo havaitaan taustataivaan tähden kirkastumisesta.
Lähteet
↑Hannu Karttunen, Karl Johan Donner, Pekka Kröger, Heikki Oja ja Markku Poutanen: Tähtitieteen perusteet, s. 214. Ursa, 2016.