Yleinen mielipide ensimmäisessä maailmansodassa oli sotaa käyvissä maissa yleensä sodan kannalla[1]. Oman maan propaganda syytteli vihollismaita ja loi ajatuksen oikeutetusta sodasta.
Englannissa kansan viha näkyi saksalaisten liikkeiden ryöstelynä. Saksassakin sattui välikohtauksia venäläisiä ja näiksi luultuja vastaan[2]. Saksassa sosialistitkin siirtyivät sodan kannalle. Kukaan sotaan vieneistä johtajista ei joutunut kansan epäsuosioon sodan takia[1]. Kansat uskoivat voittoon.
Vaikka sodan alkua juhlittiikin näyttävästi Saksassa, rintamalle menijät kokivat pelkoa. Myös rintamalle lähtevien sukulaiset olivat elokuun 1914 alkupäivinä huolissaan omiensa kohtalosta[3].
Tunnettuja sodan vastustajia olivat Lenin ja George Bernard Shaw[4]. Jo vuoden 1914 loppupuolella näkyi vapaaehtoisten sotaan lähtevien väheneminen.
Lähteet
- Taylor, A. J. P.: Ensimmäinen maailmansota. ((The first world war, 1963.) Suomentanut ja lisäyksillä täydentänyt Tapio Hiisivaara) Porvoo Helsinki: WSOY, 1971.
- Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938
- Maailmansota 1914-1918, Erich Otto Volkmann, WSOY 1932
- Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. (Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä) Suomentanut Ahola, Veikko; Ahola, Matti; Kuhlman, Irmeli; Luotio, Jorma. Painettu Thaimaassa 2004: Gummerus Kustannus Oy, 2000. ISBN 951-20-6624-6
- Sodan kauneus ja kauheus: 215 lyhyttä lukua ensimmäisestä maailmansodasta. (Stridens skönhet och sorg: Första världskriget i 212 korta kapitel, 2008) Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35307-3
Viitteet
- ↑ a b Taylor s. 86
- ↑ Hannula s. 1940
- ↑ Englund s 16
- ↑ Taylor s 86
