Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäys on Yhdysvaltain perustuslain lisäys, joka hyväksyttiin Yhdysvaltain senaatissa 8. kesäkuuta 1866 ja ratifioitiin 9. heinäkuuta 1868.[1]
Lisäys takaa Yhdysvaltain kansalaisuuden kaikille ihmisille, jotka ovat syntyneet Yhdysvalloissa tai kansalaistetut siellä, mukaan lukien entiset orjat. Lisäys takaa kaikille kansalaisille yhtäläisen suojan lain edessä ja laajentaa Bill of Rights -oikeudet koskemaan osavaltioita. Hallitus saa valtuudet rangaista osavaltioita, jotka kaventavat asukkaidensa äänestysoikeuksia rajoittamalla suhteellisesti heidän edustustaan kongressissa. Valtiota vastaan kapinoineiden oikeuksia toimia viroissa rajoitetaan, ja Yhdysvaltoja ja osavaltioita kielletään maksamasta kapinavelkoja tai korvauksia orjanomistajille.[1]
Lisäys kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin, ja sen tarkoituksena oli kitkeä sisällissodan jälkeen vanhoissa Etelävaltioissa luotuja, mustien asemaa jälleen heikentäneitä Black Codes -lakeja. Samalla 14. lisäys mitätöi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ennakkotapauksen Dred Scott vastaan Sandford vuodelta 1857, jonka mukaan mustilla ei ole oikeutta Yhdysvaltain kansalaisuuteen.
Lisäyksen ratifioiminen oli ongelmallista, sillä Tennesseetä lukuun ottamatta kaikki Etelävaltioiden kongressit kieltäytyivät hyväksymästä lisäystä. Lopulta kongressi määräsi Reconstruction Acts -lakien nojalla etelään sotilashallitukset, jotka toimivat alueella kunnes orjuuden kieltäneet lisäykset oli hyväksytty ja osavaltioille oli tehty uudet perustuslait.
Kongressi asetti lisäyksen hyväksymisen ehdoksi sille, että entisten konfereraatiovaltioiden liittovaltioedustus palautetaan. 14. lisäykseen liittyviä myöhempiä lakeja ovat muun muassa vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuoden 1965 äänestysoikeuslaki.[1]
14. lisäys on yksi laveimmin tulkittuja perustuslain osia. Tapauksesta Allgeyer v. Louisiana vuonna 1897 lähtien on katsottu sen takaavan sopimusvapauden. Tämän perusteella oikeus on päätynyt kumoamaan 1905 tapauksessa Lochner v. New York työntekijöiden työaikojen rajoituksen (New Yorkin osavaltion säätämän 10 tunnin työpäivän[2] ja vuonna 1923 tapauksessa Adkins v. Children's Hospital minimipalkkalain[3] 1960-luvulta lähtien laaja sopimusvapauden tulkinta on joutunut epäsuosioon.
Tapaus Roe vastaan Wade (1973), jolla Yhdysvalloissa sallittiin abortti, perustui 1 §:n tulkintaan yksityisyyden suojan kannalta. Myös Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös samaa sukupuolta olevien parien avioliitosta (tapaus Obergefell vastaan Hodges) perustuu yksityisyyden suojan tulkintaan.
Teksti
»Section 1. All persons born or naturalized in the United States, and subject to the jurisdiction thereof, are citizens of the United States and of the State wherein they reside. No State shall make or enforce any law which shall abridge the privileges or immunities of citizens of the United States; nor shall any State deprive any person of life, liberty, or property, without due process of law; nor deny to any person within its jurisdiction the equal protection of the laws.
Section 2. Representatives shall be apportioned among the several States according to their respective numbers, counting the whole number of persons in each State, excluding Indians not taxed. But when the right to vote at any election for the choice of electors for President and Vice President of the United States, Representatives in Congress, the Executive and Judicial officers of a State, or the members of the Legislature thereof, is denied to any of the male inhabitants of such State, being twenty-one years of age, and citizens of the United States, or in any way abridged, except for participation in rebellion, or other crime, the basis of representation therein shall be reduced in the proportion which the number of such male citizens shall bear to the whole number of male citizens twenty-one years of age in such State.
Section 3. No person shall be a Senator or Representative in Congress, or elector of President and Vice President, or hold any office, civil or military, under the United States, or under any State, who, having previously taken an oath, as a member of Congress, or as an officer of the United States, or as a member of any State legislature, or as an executive or judicial officer of any State, to support the Constitution of the United States, shall have engaged in insurrection or rebellion against the same, or given aid or comfort to the enemies thereof. But Congress may, by a vote of two-thirds of each House, remove such disability.
Section 4. The validity of the public debt of the United States, authorized by law, including debts incurred for payment of pensions and bounties for services in suppressing insurrection or rebellion, shall not be questioned. But neither the United States nor any State shall assume or pay any debt or obligation incurred in aid of insurrection or rebellion against the United States, or any claim for the loss or emancipation of any slave; but all such debts, obligations and claims shall be held illegal and void.
Section 5. The Congress shall have power to enforce, by appropriate legislation, the provisions of this article.»
Suomennettuna:
»1. Kaikki Yhdysvalloissa syntyneet ja kansalaistetut ja sen oikeuspiiriin kuuluvat henkilöt ovat Yhdysvaltain kansalaisia ja sen osavaltion kansalaisia, jossa he asuvat. Yksikään osavaltio älköön laatiko tai saattako voimaan Yhdysvaltojen kansalaisten etuoikeuksia ja erivapauksia rajoittavaa lakia; älköönkä yksikään osavaltio riistäkö keneltäkään henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman laillista oikeudenkäyntiä, älköönkä kieltäkö keneltäkään toimivaltansa alaiselta henkilöltä tasavertaisuutta lain edessä.
2. Edustajapaikat jaetaan eri osavaltioiden kesken
niiden asukasluvun mukaisesti, ottaen huomioon kunkin osavaltion väestön kokonaismäärä
mutta jättäen pois veroa maksamattomat intiaanit. Mutta milloin äänioikeus Yhdysvaltain
presidentin ja varapresidentin valitsijamiesvaaleissa, kongressivaaleissa, osavaltion toimeenpanevien virkamiesten ja oikeusvirkamiesten tai
sen lainsäädäntölaitoksen vaaleissa on kielletty
joiltakin osavaltion kaksikymmentäyksi vuotta
täyttäneiltä miespuolisilta asukkailta, jotka ovat
Yhdysvaltain kansalaisia, tai kun äänioikeutta
on jollakin tavoin rajoitettu muusta syystä kuin
kapinaan osallistumiseen tai muuhun rikokseen
ryhtymisen vuoksi, edustajien määrää supistetaan
samassa suhteessa kuin on sellaisten miespuolisten kansalaisten lukumäärän suhde osavaltion
kaksikymmentäyksi vuotta täyttäneiden miespuolisten kansalaisten kokonaismäärään.
3. Kongressissa senaattorina tai edustajainhuoneen jäsenenä, presidentin tai varapresidentin
valitsijamiehenä, Yhdysvaltain tai jonkin osavaltion siviili- tai sotilasviran haltijana älköön olko
henkilö, joka aikaisemmin kongressin jäsenenä,
Yhdysvaltain viranhaltijana, jonkin osavaltion
lainsäädäntöelimen jäsenenä, jonkin osavaltion
toimeenpanevana virkamiehenä tai oikeusvirkamiehenä on valalla vannonut kannattavansa
Yhdysvaltain valtiosääntöä, mutta on osallistunut kapinahankkeeseen tai kapinaan Yhdysvaltoja
vastaan tai antanut apua ja suojaa sen vihollisille.
Kongressi voi kuitenkin kummassakin kamarissa suoritetussa äänestyksessä kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä poistaa sellaisten
esteellisyyden.
4. Yhdysvaltain lakisääteisen valtiovelan, siihen
mukaanluettuina velat, jotka johtuvat kapinahankkeen tai kapinan tukahduttamiseksi suoritetuista palveluksista myönnetyistä eläkkeistä ja
palkkioista, lainvoimaisuutta älköön asetettako kyseenalaiseksi. Mutta älköön Yhdysvallat tai yksikään osavaltio ottako kannettavakseen tai maksako velkaa tai velvoitusta, joka johtuu avunannosta
Yhdysvaltoja vastaan suunnatulle kapinahankkeelle tai kapinalle, tai korvausvaatimusta yhdenkään orjan menetyksestä tai vapauttamisesta; vaan
kaikkia sellaisia velkoja, velvoituksia ja vaatimuksia
on pidettävä lainvastaisina ja pätemättöminä.
5. Kongressilla on valta saattaa tämän artiklan määräykset voimaan asianmukaisella lainsäädännöllä.[4]»
Lähteet
