William Alison Anders syntyi Brittiläisessä Hongkongissa 17. lokakuuta 1933 Yhdysvaltain laivaston luutnantin Arthur F. Andersin ja hänen vaimonsa Murielin (o.s. Adams), poikana. Perhe muutti Hongkongista AnnapolisiinMarylandiin, missä hänen isänsä opetti matematiikkaa Yhdysvaltain laivaston koulussa. Annapoliksen jälkeen Williamin isä sijoitettiin NanjingiinKiinaan. Muuton jälkeen syttyi vuonna 1937 toinen Kiinan ja Japanin sota, jonka seurauksena Japani hyökkäsi Kiinaan. Saman vuoden joulukuussa hänen isänsä palveli upseerina jokitykkivene USS PanaylläHelmijoella ja haavoittui japanilaisten pommittajien hyökättyä alukseen. Kun japanilaiset alkoivat edetä kohti Nanjingia, Anders ja hänen äitinsä pakenivat junalla Guangzhouhun ja palasivat takaisin Yhdysvaltoihin Filippiinien kautta[2][3].
Laivastoakatemiasta astronautiksi
Andersin 24. joulukuuta 1968 ottama kuuluisa Earthrise-valokuva.[1]
Anders valittiin 1963 uuteen astronauttiryhmään.[5] Hänen valintaansa edistivät hänen osaamisensa reaktorien suojaamisesta ja säteilyn vaikutuksista.[4] Anders valittiin 1968 Apollo 8 -lennolle, jonka komentajana toimi Frank Borman. Saturn V -raketti lähti 21. joulukuuta matkaan Kennedyn avaruuskeskuksesta.[5] Apollo 8 kiersi ensimmäisenä lentona Kuun, ja miehistö oli Kuun kiertoradalla noin 112 kilometrin korkeudessa noin 20 tuntia.[6] Anders otti matkalla valokuvan, joka tunnetaan nimellä Earthrise.[4]
Virkamiehenä ja yritysjohtajana
Anders jätti Nasan ja ilmavoimat Apollo 8 -lennon jälkeen, ja hänestä tuli 1969 National Aeronautics and Space Councilin puheenjohtaja.[6] Hänet valittiin 1973 Yhdysvaltain atomienergiakomissioon, ja hän myös johti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton yhteistä fuusio- ja fissiovoiman ohjelmaa. Gerald Ford valitsi 1975 Andersin Yhdysvaltain ydinturvallisuusviraston ensimmäiseksi pääjohtajaksi, ja sen jälkeen hän toimi myös Yhdysvaltain Norjan-suurlähettiläänä.[4]
Andersista tuli 1977 ajatushautomoAmerican Enterprise Instituten tutkija ja sen jälkeen General Electricin ydintuotteiden johtaja. Hänestä tuli myöhemmin yrityksen lentokonevarusteiden johtoon. Anders siirtyi 1984 Textronin ilmatoiminnan johtoon ja nousi myöhemmin yrityksen varatoimitusjohtajaksi. Anders valittiin 1990 General Dynamicsin varapuheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna sekä toimitusjohtajaksi että puheenjohtajaksi. Hän eläköityi 1988 ilmavoimien reservistä kenraalimajurina ja teollisuuden palveluksesta 1994. Anders perusti 1996 Washingtonin osavaltiossaHeritage Flight Museumin ja lensi eläkkeellä omia koneitaan kilpailuissa ja ilmanäytöksissä.[4]
Kuolema
Anders kuoli lento-onnettomuudessa hänen ohjaamansa koneen pudottua veteen San Juanin saaristossa Washingtonin osavaltiossa.[1] Lentokone oli Andersin omistama, entinen Yhdysvaltain ilmavoimien Beechcraft T-34 Mentor -vintagekone.[7]
