Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
George Julius Poulett Scrope, Vesuviuksen purkaus Napolista nähtynä, piirros 1822Ilmakuva Vesuviuksesta.
Tulivuoret syntyvät erkanemisvyöhykkeille, poimuvuorille tai kuuman pisteen päälle. Magmaa työntyy astenosfääristä tai kuoren onkaloista reikää tai rakoa pitkin maanpinnalle. On olemassa kahdenlaista laavaa, jotka tekevät molemmat erilaisia tulivuoria.
Laavakentät syntyvät, kun jopa 1500-asteinen pienipiipitoinen juokseva laava pääsee purkautumaan astenosfääristä asti pinnalle. Laava ei ehdi jäähtyä matkalla vaan on yhä juoksevaa. Syntyy laajoja kuumia laavakenttiä, joissa on "laavapuroja".
Kilpitulivuoret ovat samaa pienipiipitoista laavaa, mutta muodostavat yhdessä tulivuoresta purkautuvan tuhkan kanssa kerroksellisen laakean tulivuoren.
Jähmeä viileä laava
Kerrostulivuoret
Kerrostulivuoret muodostuvat jähmeästä n. 100-asteisesta suuripiipitoisesta laavasta, joka kovettuu nopeasti pinnalle purkaudutuaan. Kerrostulivuori on saanut nimensä kerroksittaisesta muodosta: Purkautuneen laavan päälle satava pyroklastinen tuhka tekee tulivuoreen kerroksia ja tekee tulivuoresta hyvin korkeita ja teräviä.
Keilatulivuoret
Keilatulivuoret syntyvät samasta jähmeästä ja nopeasti kovettuvasta laavasta kuin kerrostulivuoretkin. Ainoa ero on, että keilatulivuoren päälle ei kerrostu tuhkaa, vaan tulivuori muodostuu ainoastaan laavasta. Muoto on sama terävä, kapea ja korkeakraatterinen.
Kuumat kohdat ovat litosfäärissä olevia pysyviä pystysuoria purkausaukkoja, jotka synnyttävät laavan purkautuessa tulivuoria. Näistä purkautuu säännöllisesti laavaa ja, kun laatat liikkuvat eteenpäin, uudelle paikalle syntyy toinen tulivuori. Näin muodostuu tulivuorien saariketju, esimerkiksi Havaijin saariketju on syntynyt tällä tavalla ja jatkaa muodostamistaan edelleenkin.
Lähteet
Veikko Ervasti, Jorma Kytömäki, Juhani Paananen: Globus: Sininen planeetta. WSOY, 2005. ISBN 951-0-28778-4Tulivuoret-osion lähteet
