Chattopadhyaya matkusti Lontooseen vuonna 1902 suorittamaan Indian Civil Servicen virkamieskoetta. Siellä hän tapasi intialaisia nationalisteja, jotka kannattivat aseellista vastarintaa Intian vapauttamiseksi brittien vallasta. Vuonna 1910 hän joutui pakenemaan Britanniasta Pariisiin. Ensimmäisen maailmansodan alla hän siirtyi Saksaan pyrkimyksenä saada tukea Britannian viholliselta intialaisten itsenäistymispyrkimykselle. Saksassa hän osallistui Berliinin Intia-komitean perustamiseen. Komitea sai tukea Saksan ulkoasiainministeriöltä yhdessä Ghadar-liikkeen kanssa.[1] Yhteistyö saksalaisten kanssa johti hänet Sveitsiin, missä hän joutui salakuljettamaan aseita Italiaan vuonna 1915. Salakuljetusoperaatio keskeytyi, sillä intialaiset uskoivat, että brittien tiedustelupalvelu tarkkaili heitä. Chattopadhyaya luovutti aselastin Sveitsissä majaileville italialaisanarkisteille, jotka jäivät kiinni vuonna 1917. Hän oli poistunut maasta jo vuonna 1915 Sveitsin karkotettua hänet maan puolueettomuuden loukkaamisesta. Karkotuksensa vuoksi hän ei ollut läsnä vastaanottamassa 2,5 vuoden vankeustuomiota, tuhannen frangin sakkoa ja elinikäistä maahantulokieltoa.[2]
Chattopadhyaya siirtyi 1917 Tukholmaan, jossa hän yritti saada ruotsalaisia sosialisteja tavoitteidensa taakse. Hän teki yhteistyötä maanmiehensä M. P. T. Acharyan kanssa ja yritti tuloksetta suostutella myös hollantilaisia puolelleen. Tammikuussa 1918 hän ja Acharya onnittelivat itsenäistynyttä Suomea ruotsalaislehtien Svenska Dagbladetin ja Aftonbladetin kautta saadakseen Suomelta sympatiaa Intian itsenäisyyskamppailulle.[3]
Chattopadhyaya poistui Ruotsista, kun Britannia painosti Ruotsin hallitusta luovuttamaan hänet.[1] Hän palasi Berliiniin, missä hän asui yhdessä rakastajattarensa Agnes Smedleyn kanssa vuosina 1920–1928.[4]W. Somerset Maughamin kirjassa Ashenden: The British Agent esiintyvä hahmo nimeltä Chandra Lal sai innoituksensa Chattopadhyayasta.[2] Chattopadhyaya kuoli Stalinin vainoissa vuonna 1937, jolloin hänet ammuttiin.[5]
