Viktor Maximilian Aspelund (28. toukokuuta 1842 Hamina – 7. toukokuuta 1912 Moskova) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut jalkaväenkenraali.[1]
Aspelundin vanhemmat olivat Haminan kaupungin pormestari Karl Gustaf Aspelund ja Alexandra Maslén ja puoliso vuodesta 1888 Barbara Michno. Aspelund tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1854, ylennettiin valmistuttuaan vänrikiksi ja määrättiin henkivartioväen krenatöörirykmenttiin 1861. Hän osallistui aliluutnanttina Puolan kapinan kukistamiseen 1863–1864 ja hänet ylennettiin luutnantiksi 1864, alikapteeniksi 1866, kapteeniksi 1874 ja everstiksi 1877. Aspelund oli joukko-osastonsa pataljoonankomentaja Turkin sodassa 1877–1878, haavoittuen Gornyi Dubnjakin taistelussa lokakuussa 1877. Hänet nimitettiin 18. Vologdan jalkaväkirykmentin komentajaksi Pohjois-Venäjälle 1885, siirrettiin 1891 kenraalimajurina 3. jalkaväkidivisioonan prikaatinkomentajaksi ja määrättiin 55. reserviprikaatin komentajaksi vuonna 1899 ja divisioonan komentajaksi kenraaliluutnanttina vuonna 1900. Aspelund muistetaan myös armeijan rauhanaikaisen koulutustoiminnan tarkastajana 1890-luvun lopussa. Hän erosi sotapalveluksesta jalkaväenkenraalina 1908, mutta jatkoi vuodesta 1904 alkanutta tehtäväänsä sodissa haavoittuneita varten perustetun Aleksanterin komitean jäsenenä kuolemaansa saakka.[1]
Lähteet
- ↑ a b Viktor Maximilian Aspelund Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 28.12.2019)
