Vuonna 1533 paaviKlemens VII pyysi Michelangeloa koristamaan Sikstuksen kappelin suurta alttariseinää. Viisi vuotta aikaisemmin Rooma oli joutunut Kaarle V:n joukkojen ryöstämäksi. Elettiin myös aikaa, milloin Lutherinuskonpuhdistus alkoi levittäytyä. Paavi halusi muistuttaa maalauksella Jumalan rangaistusta ihmisten synneistä.[3] Michelango aloitti työnsä vasta paavi Paavali III käskystä vuonna 1535.[4] Töiden alta jouduttiin hävittämään vanhempia freskoja sekä muuraamaan umpeen kaksi alttarin yläpuolella ollutta ikkunaa. Seinää kallistettiin sisäänpäin, ettei pöly voisi laskeutua siihen.[4] Michelangelo työskenteli freskon parissa seitsemän vuotta. Jo töiden alkuvaiheessa hän sai kritiikkiä alastomista ihmishahmoista. Yksi kritiikin esittäjistä oli paavin seremoniamestarina toiminut Biagio Da Cesena. Michelangelo maalasi oikeaan alakulmaan Minoksen, Helvetin tuomarin. Lihava, aasinkorvainen hahmo, jota käärme puree nivusista, kuvasi aikalaisten mielestä juuri Cesenaa. Kerrotaankin, että Cesena oli kannellut asiasta paaville, joka oli vastannut toimivaltansa päättyvän helvetin porteille.[3]
Freskon keskellä Jeesuksen vasemmalla puolella apostoli Bartolomeus kannattelee nyljetyn ihmishahmon nahkaa. Väitetäänkin, että tämä on Michelangelon omakuva.[1]
Alastomuus
Viimeinen tuomio esiteltiin 31. lokakuuta vuonna 1541 ja se aiheutti heti närää kirkonmiehissä alastomilla ihmishahmoillaan.[3] Michelangelon kuoleman jälkeen vuonna 1564 paavi Pius IV määräsi Daniele da Volterran peittämään Trentonin kirkolliskokouksen määräyksiä mukaillen freskon alastomat mieshahmot.[3][2] Freskon entisöinti valmistui vuonna 1993. Entisöinnissä kävi ilmi, että muun muassa Jeesuksen lannevaate on itse Michelangelon maalaama. Entisöinnin aikana poistettiin osa lannevaatteista.[1][5]
↑[1] Johannes Paavali II:n lehdistötiedote. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
Kirjallisuutta
Salinger, Margaretta: Michelangelo (1475–1564): Viimeinen tuomio. (Michelangelo (1475–1564): The Last Judgment, 1955.) Suomentanut Mikko Kilpi. Pieni taidekirjasto. Porvoo: WSOY, 1963.