Vihreän parran ilmiö on valinnan muoto, jossa yksilöt, joilla on ainutlaatuisia havaittavissa olevia ominaisuuksia tuottavat geenit, valitsevat yksilöitä, joilla on samanlainen piirre ja siten sama geeni. Tässä kuvassa yksilöt selektiivisesti yhdistyvät samaan väriin kuuluvien yksilöilöiden kanssa.
Vihreän parran ilmiö viittaa geeniin tai joukkoon geenejä, joka antaa näkyvän "merkin", kuten esimerkiksi vaalean ihon tai vihreän parran, tai jonkin muun silmiinpistävän ominaisuuden ja jolla on taipumus käyttäytyä erityisen altruistisesti toisia silmiinpistävän merkin kantajia kohtaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että sama geeni tuottaisi altruismille sekä oikean merkin että oikean toiminnon. Vihreän parran kaltainen täysin mielivaltainen "merkki" on vain yksi tapa, jolla geeni voi "tunnistaa" toisessa yksilössä olevat kopionsa. Teoriassa tällainen kaksivaikutteinen geeni menestyisi populaatiossa hyvin.[1]
Geenillä olisi siis kolme vaikutusta fenotyyppiin: (1) havaittava "merkki" - kuten hypoteettinen vihreä parta; (2) tämän merkin havaitseminen toisissa; (3) valikoiva altruistisuus saman "merkin" omaavia kohtaan.
Idean vihreän parran geenistä esitti William D. Hamilton vuonna 1964 julkaistussa merkittävässä artikkelissaan The genetical evolution of social behaviour (I and II) ja sen nimesi kansantajuistamisen professori Richard Dawkins kirjassaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene, 1976). Vihreän parran ilmiö pysyi teoreettisena aina kunnes ensimmäinen vihreän parran geeni löydettiin tulimuurahaisista vuonna 1998.[1][2]
Lähteet
↑ abKarala, Maija: Termien viidakossaErään planeetan ihmeitä. 10.9.2011. Viitattu 15.8.2018.
