Westerholm debytoi taiteilijana vuonna 1876. Hän osallistui melko harvakseltaan ulkomaisiin näyttelyihin vaikka hän oleskeli runsaasti ulkomaisissa alan kouluissa. Hänen nuoruusaikainen esikuvansa oli Werner Holmberg, jonka jalanjäljissä hän oli Düsseldorfiinkin lähtenyt. Westerholmin taidetta vuosina 1881–1886 leimasi ulkoilmarealismin taidesuunta. Tässä suuntauksessa kuvattiin tarkasti luontonäkymiä kulloistakin säätilaa myöten. Erityisesti Westerholmin työ Eckerö postbrygga (1885) ilmentää tätä. Düsseldorfissa omaksuttu ateljeetyyli alkoi kuitenkin jäädä sivuun, kun Ranskan matkalla 1882 saadut vaikutteet veivät Westerholmia impressionismiin. Impressionisminen maalaus Björkhage (1888) nosti Westerholmin Suomen taiteen kärkikaartiin. Toisaalta se jäi tämän suunnan kokeiluksi, ja impressionismi ilmeni seuraavissa töissä vähäeleisemmin (niin sanottu tunnelmaimpressionismi). Vuodesta 1893 Westerholm siirtyi uusromantiikkaan, kuvaamaan Ahvenanmaata herooisin sävyin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kiinnostui Kymijoen ja muiden jokimaisemien kuvaamisesta erityisesti talviasussaan.[1]
Vuonna 1885 hän meni naimisiin Hilma Alanderin kanssa. Heille syntyi tyttäret Greta 1886, Anna-Lisa 1890 ja Maja-Stina 1900 sekä pojat Torsten 1892 ja Ragnar 1902. Lapsista ainoastaan nuorin Ragnar seurasi isäänsä taiteilijan uralla mutta hänkin päätyi lopulta maanviljelijäksi.[3] Vuoden 1919 syksyllä Victor Westerholm sairastui influenssaan, joka sitten muuttui keuhkokuumeeksi, joka koitui kuolemaksi marraskuussa.[4]