Veto exclusionis

Veto exclusionis on katolisten valtioiden epävirallinen veto-oikeus paavinvaalissa eli konklaavissa. Oikeutta ei ole koskaan virallisesti myönnetty millekään valtiolle, vaan kardinaalit saavat tehdä päätöksensä uuden paavin valinnasta itse. Huolimatta veto-oikeuden epävirallisesta asemasta kardinaalit ovat aina paaviuden historian aikana mukautuneet veto-oikeutta käyttäneen valtionpäämiehen tahtoon, vaikkakin ovat paikoin esittäneet protestinsa. Veto-oikeudella katoliset valtiot ovat pyrkineet varmistamaan, ettei paavinistuimelle nousisi niille epäedullista ehdokasta. Viimeisen kerran veto-oikeutta käytettiin vuoden 1903 konklaavissa, missä keisari Frans Joosef I esti liian ranskalaismielisenä pitämänsä Mariano Rampollan valinnan paaviksi. Tämän konklaavin jälkeen veto-oikeus poistettiin katolisilta valtioilta, eikä sitä siten ole voitu käyttää sitten vuoden 1903.

Luettelo konklaaveista, jossa Veto exclusionisia on sovellettu

Konklaavi	Paaviehdokas	Veto exclusionisin toteuttaja
1644	Giulio Cesare Sacchetti	Espanjan kuningas Filip IV [1]
1655	Giulio Cesare Sacchetti	Espanjan kuningas Filip IV[1]
1669–1670	Benedetto Odescalchi	Ranskan kuningas Ludvig XIV[1]
1700	Galeazzo Marescotti	Ranskan kuningas Ludvig XIV[1]
1721	Fabrizio Paolucci	Pyhä saksalais-roomalainen keisari Kaarle VI ja Espanjan kuningas Filip IV
1721	Francesco Pignatelli	Espanjan kuningas Filip IV
1730	Giuseppe Renato Imperiali	Espanjan kuningas Filip IV [2]
1758	Carlo Alberto Guidoboni Cavalchini	Ranskan kuningas Ludvig XIV
1774–1775	Giovanni Carlo Boschi	Bourbon-hovi[1]
1823	Antonio Gabriele Severoli	Itävallan keisari Frans I [3]
1830–1831	Giacomo Giustiniani	Espanjan kuningas Ferdinand VII [4]
1903	Mariano Rampolla	Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I [5]

Lähteet

• Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2

Viitteet

1. Miles Pattenden: Electing the Pope in Early Modern Italy, 1450-1700. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-879744-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2023. (englanti)
2. Ferdinando Petruccelli della Gattina: Histoire diplomatique des conclaves. Lacroix, 1866. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2023. (ranska)
3. Francis A. Burkle-Young: Papal Elections in the Age of Transition, 1878-1922. Lexington Books, 2000. ISBN 978-0-7391-0114-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2023. (englanti)
4. University of Michigan: The chair of Peter, or, the papacy considered in its institution, development and organization, and in the benefits which, for over eighteen centuries, it has conferred on mankind. London : Burns and Oates ; New York : Catholic Publication Society Co., 1886. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2023.
5. Career of Pius and his Policy. The New York Times, 20 August 1914. Artikkelin verkkoversio.