Venäjän–Turkin sota (1787–1792) oli Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan eli Turkin välinen sota. Se oli jatkoa vuosien 1768–1774 Venäjän–Turkin sodalle, joka oli päättynyt Venäjän voittoon. Sodan jälkeen Venäjä oli ottanut omin päin haltuunsa alueita Mustanmeren rannoilta, mikä ei miellyttänyt Turkkia. Se vaati Venäjää vetämään joukkonsa pois Krimiltä. Sota syttyi 19. elokuuta 1787.[1] Turkki kävi samaan aikaan sotaaItävaltaa vastaan (1787–1791), joten Venäjä ja Itävalta olivat tässä sodassa liittolaisia.
Alkuvuonna 1787 Venäjän keisarinna Katariina Suuri teki propagandamielessä puolivuotisen tarkastusmatkan Venäjän haltuun otetulla Novorossijan alueella. Matka tunnetaan erityisesti väitetyistä Potemkinin kulisseista. Krimin takaisia alueita asutettiin ja venäläistettiin sotamarsalkka Grigori Potjomkinin johdolla.[1]
Sodassa Turkin armeija oli alakynnessä siitä huolimatta, että se oli Venäjän armeijaa suurempi. Kenraali Aleksandr Suvorovin joukot löivät syyskuussa 1789 Rymnikin taistelussa turkkilaiset Yusuf paššan johtamat joukot. Amiraali Fjodor Ušakovin komentama venäläinen laivasto löi turkkilaiset myös merellä elokuussa 1791 käydyssä ratkaisevassa Kaliakranniemen meritaistelussa, minkä jälkeen Turkki oli valmis rauhanneuvotteluihin.[1]
Sota päättyi Jassyn rauhaan vuoden 1792 alussa. Rauhansopimuksessa vahvistettiin Venäjän oikeus Krimin niemimaan omistukseen. Etelä-Bug- ja Dnestrjokien välinen alue Moldovassa siirtyi Venäjän omistukseen. Venäjän tarkoituksena oli seuraavaksi luoda suojelukseensa Turkilta otettava Kreikan kuningaskunta, mutta suunnitelma ei toteutunut.[1]
Lähteet
↑ abcdHeikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 197–198. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X
