Valkolehdokki (Platanthera bifolia) on kämmekkäkasvi. Lajia tavataan hyvin laajalla alueella Euraasiassa. Suomessa valkolehdokki on nykyisin kokonaan rauhoitettu[1], aiemmin vain kaupustelulta suojattu.[2] Se on rauhoitettu myös Ruotsissa.[3]
Tanakkavartinen valkolehdokki kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Varren tyvessä on kaksi vastapuikeaa tai soikeaa 6–18 cm pitkää lehteä. Varren yläosassa on 1–3 pientä, kapeaa ylälehteä. Kukinto on tiheähkö, tasapaksu, 5–20 cm pitkä tähkä. Kukat ovat valkoisia ja tuoksuvat erityisesti yöllä voimakkaasti. Kukan huuli on kapea ja ehyt ja kannus ohut, suippo ja 2,5–4 cm pitkä. Kukan ponnenpuoliskot ovat yhdensuuntaisia ja lähekkäin. Valkolehdokki kukkii kesä-heinäkuussa.[4]
Yöaikaan hyvin näkyvän ja voimakastuoksuisen kukinnon pölyttäjinä toimivat pääasiassa yöperhoset, ennen kaikkea kiitäjät.[5]
Valkolehdokilla on kaksi alalajia: etelänvalkolehdokki (ssp. bifolia) ja pohjanvalkolehdokki (ssp. latiflora), johon kuuluvat kaikki Suomessa tavattavat valkolehdokit.[6][4]
Valkolehdokki muistuttaa suuresti keltalehdokkia (P. chlorantha) ja erottuu tästä lähinnä kukan muodon perusteella.[6] Lajien yhteisillä kasvupaikoilla lajit myös risteytyvät. Suomessa risteymiä tunnetaan Ahvenanmaalta.[4]
Levinneisyys
Valkolehdokkia tavataan koko lähes koko Euroopassa ja Keski-Aasiassa aina Kiinaan saakka. Lajia kasvaa myös Pohjois-Afrikassa Algeriassa ja Tunisiassa.[6] Suomessa valkolehdokkia tavataan paikoitellen koko maasta pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji on kuitenkin suuresti taantunut 1900-luvun loppupuolella.[7]
Elinympäristö
Valkolehdokki ei ole kovin vaatelias laji elinympäristönsä suhteen. Se viihtyy lehdoissa, rehevissä kangasmetsissä, harjulehdoissa, lehtomaisissa metsissä, letto- ja lehtokorvissa sekä kosteilla niityillä ja metsäaukeilla.[4]
Kansanperinne
Valkolehdokkiin liittyy Suomessa monia uskomuksia ja sitä on yleisesti pidetty pyhänä Kristuksen kukkana. Selityksiä tälle uskomukselle on useita eri puolilta Suomea. Vihdissä uskottiin, että Jeesuksen rukoillessa Getsemanessa enkelit lohduttivat häntä asettumalla yöllä avoinna olleisiin valkolehdokin kukkiin. Perniössä puolestaan kerrottiin valkolehdokin syntyneen pitkänäperjantaina Jeesuksen ristin juurella, johon oli pudonnut verta. Verestä nousi hyväntuoksuinen valkolehdokki. Kun kasvi kaivettiin maasta, sen juuren huomattiin muistuttavan kättä. Tästä valkolehdokki on saanut kansanomaisen suomenkielisen nimensä Jeesuksen kämmen.[8]
Käyttö
Valkolehdokki oli 1900-luvun alkupuoliskolla kaduilla ja toreilla yleinen myyntikasvi. Kasvin kaupustelu ja kerääminen myyntiä varten kiellettiin vuonna 1956, minkä jälkeen lajia ei ole kaupallisesti hyödynnetty.[5]
Lähteet
Hämäläinen, Pirjo: Paholaisen marjoja ja Kristus-legendoja. Teoksessa Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 12–15.
Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
