Ukrainan historian tutkimuslaitoksen toimitalo Kiovassa syyskuussa 2013.
Ukrainan historian tutkimuslaitos, virallisesti Ukrainan kansallisen tiedeakatemian Ukrainan historian tutkimuslaitos (ukr.Інститут історії України Національної академії наук України, Instytut istoriji Ukrajiny Natsionalnoji akademiji nauk Ukrajiny), on vuonna 1936 perustettu tieteellinen tutkimuslaitos. Sen alkuperäinen nimi oli Ukrainan neuvostotasavallan tiedeakatemian historian tutkimuslaitos. Se muodostettiin yhdistämällä Ukrainan tiedeakatemian (VUAN) ja Ukrainan marxismi-leninismin tutkimuslaitoksen (UIML) lakkautettuja tutkimuslaitoksia. Se sai 1990 uuden nimen Ukrainan historian tutkimuslaitos, ja vuonna 1994, kun tiedeakatemia sai nimen Ukrainan kansallinen tiedeakatemia, se sai nykyisen nimensä. Sekä nykyinen tutkimuslaitos että sen edeltäjät ovat olleet hyvin keskeisiä Ukrainan historian tutkimuksessa.[1]
Ukrainan itsenäistyttyä sen toimintaa ei enää ole rajoittanut neuvostoideologia. Johtajaksi tuli 1993 Valeri Smoli. Sen jälkeen tutkimuslaitoksen tutkimusaiheita ovat olleet Kiovan Rus ja keskiaika, Ukrainan varhaismoderni yhteiskuntahistoria ja kulttuurihistoria, kasakkahetmanaatti ja sen poliittinen perintö, Ukrainan vallankumous, 1917–1921, neuvostoajan alkuvaiheet, Holodomor, Ukrainan älymystön historia ja toisinajattelijaliike ja Ukraina toisen maailmansodan aikana.[1]
Tutkimuslaitos julkaisi vuosina 1998–2000 Ukrainan historiaa käsittelevän 15-osaisen teoksen Ukrajina kriz viky. Se on julkaissut myös eri aiheita käsitteleviä monografioita ja asiakirjakokoelmia etenkin Ukrainan 1900-luvun historiasta. Tutkimuslaitos koostuu nykyisin yhdestätoista osastosta. Sen tärkein julkaisu on kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Ukrajinskyi istorytšnyi žurnal. Sillä on lisäksi muita aikakausijulkaisuja ja julkaisusarjoja.[1]
