Tšarkka, sarkka (чарка), suom. ”votkakuppi”, on venäjän kielessälasia ja kuppia tarkoittavan sanan tšara (чара) diminutiivi, joka tarkoittaa votkakuppia. Tšarkan diminutiivi tai hellyttelymuoto on vuorostaan tšarotska (чарoчка). Isokokoinen tšarkka onkin tšara ja pienikokoinen tšarotska.
Votkakupin ohella tšarkka oli myös vanha votkamitta, tilavuudeltaan 143,5 ml 1800-luvun loppupuolelle saakka, jolloin se pieneni 123 ml:aan eli 1/100 vedroksi.
Venäjänkielen sana чарка (čárka) on lainattu translitteroituna monelle kielelle. Sanakirjoissa sanaa näkee harvoin, mutta se tunnetaan antiikkia käsittelevässä kirjallisuudessa, antiikkikaupoissa ja –huutokaupoissa. Usein se käännetään votka- tai ryyppykupiksi. Sana ei myöskään ole juuri käytössä nykyvenäjässä.
Sarkan merkitys on suomen kielessä muuttunut:
a) Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen Sanakirja osa 3, SKS Helsinki 2000.
sarkka 'pikari, ryyppylasi', rinnakkaismuoto sarkku 'pikari, pieni mitta-astia'
ven. Čárka `pikari, ryyppylasi; pieni mitta´, Inkerin Karjalassa tšarkka 'ryyppylasi, pikari', virossa sarka 'viinapikari, (viina)mitta'.
b) Nykysuomen sanakirja, Viides Osa, SKS, WSOY Porvoo 1961
sarkka, vars. ylät. tuoppi, kannu, haarikka. Hopeainen, lasinen, puinen s. S. viiniä, olutta. Yhdyssanoissa juomas.; hopea-, puus.; olut-, viinis.
Venäjän ”чарка” on 1700- ja 1800-luvuilla käännetty sarkaksi. Nykysuomen sanakirja antaa sarkalle kuitenkin merkityksen ”tuoppi, kannu, haarikka” ja yhdistää käytön viiniin ja olueen. Tästä syystä käytetään kirjassa muotoa tšarkka. (Vertaa Välskärin kertomuksia alla) Zacharias Topelius; Fältskärns berättelser / Tredje cykeln / flyktningen: ”Gif karlarne en tscharka brännvin, och skicka dem till Moskva; de kunna vara oss till nytta.” Juhani Ahon suomennos: Välskärin kertomuksia, Kolmas osa, pakolainen: ”Antakaa miehille sarkka paloviinaa ja lähettäkää heidät Moskovaan; he voivat olla meille hyödyksi.”
Lähteet
Helenius, K., Tšarkka: Venäläinen tšarkka: Hopeinen votkakuppi Romanovien ajalta: 1613–1917. Kustannus W. Hagelstam, Helsinki 2006. (204 s.)
