Tyttökoulu on tytöille tarkoitettu yleissivistävä koulu. Tyttökouluja alettiin perustaa 1700-luvulla valistusaatteen vaikutuksesta erityisesti Euroopan saksankielisellä alueella. Kouluissa kasvatettiin naisia, jotka osaisivat vieraita kieliä ja pystyisivät musisoimaan. Tyttökoulujen opetussuunnitelma poikkesi aluksi selvästi poikakouluista, mutta muuttui poikakoulujen suuntaan. 1900-luvulla opetuksen sisältö alkoi olla suunnilleen samanlainen.[1]
Tyttökouluja on nykyisinkin olemassa eri puolilla maailmaa ja tyttöjen opettamisessa omina opetusryhminään on omat hyvät puolensa. Amerikkalaista tyttökoulua tutkinut ruotsalaistutkija katsoo, että tyttöjen turvallisuuden ja vapauden tunne sekä itseluottamus lisääntyvät, kun läsnä ei ole poikia.[2]
Suomen tyttökoulut
Vanhan Suomen koulut
Suomen ensimmäinen tyttökoulu oli Fruntimmersskolan i Viborg (alk. Töchterschule zu Wiburg eli Viipurin saksalainen tyttökoulu), joka toimi Venäjän keisarikuntaan sekä sittemmin Suomen suuriruhtinaskuntaan ja itsenäiseen Suomeen kuuluneessa Viipurissa vuosina 1788–1937. Se perustettiin ensin tyttöluokaksi Viipurin saksalaiseen kouluun ja erotettiin siitä omaksi koulukseen vuonna 1805.[1] Tyttökoulujen perustamisen mahdollisti vuonna 1804 Venäjällä annettu uusi koulujärjestys. Vuonna 1841 Töchterschule muutettiin keisarillisella asetuksella ruotsinkieliseksi tyttökouluksi.[3] Viipurissa toimi 1800-luvulla kaikkiaan kolme saksalaista tyttökoulua.
Saksan käyttö opetuskielenä johtui siitä, että Venäjään kuuluneen Vanhan Suomen alueella virkakielenä oli Baltian tapaan saksa. Vuodesta 1780 lähtien Venäjän keisarikunnan hallinnassa olleiden Itämeren kaupunkien koulut toimivat Pietarin saksalaisen kouluhallinnon alaisuudessa.[3] Vastaavia saksankielisiä kouluja toimi samaan aikaan myös Haminassa, Käkisalmessa ja Savonlinnassa.[1] Lähinnä porvariston tarpeita varten perustetut koulut seurasivat Keski-Euroopan viimeisimpiä kasvatusvirtauksia. Ne olivat aluksi maksuttomia ja muista kouluista poiketen avoimia kaikille sosiaaliluokille.
Muun Suomen koulut
Helsinkiin perustettiin vuonna 1835 yksityinen ruotsinkielinen tyttökoulu. Sen perustaja oli Odert Gripenberg[4]. Vuoden 1843 koulujärjestykseen otettiin oppikoulujen yhteyteen maininta myös tyttökouluista, ja sen vaikutuksesta syntyi fruntimmersskola-nimellä kulkeneet valtion tyttökoulut Helsinkiin ja Turkuun. Myös yksityisiä tyttökouluja syntyi, varsinkin vuoden 1856 koulujärjestyksen tultua voimaan. Säädöksissä korostettiin, että tyttökoulut olivat säätyläisperheiden tytöille tarkoitettuja.[1] Ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu saatiin 1864, kun Jyväskylän tyttökoulu perustettiin yksityisenä kouluna.[3].
Tyttökoulut 1900-luvulla
Tyttökoulujen tavoitteet laajenivat 1900-luvulla niin, että ne pyrkivät tarjoamaan naisille väylän yliopisto-opintoihin ja eri ammatteihin. Tämän vuoksi niihin usein lisättiin lukioluokat. Tyttökoulujen opetussuunnitelma vastasi yhä enemmän poikakoulujen opetussuunnitelmaa.[1] Monissa tyttökouluissa keskikouluvaihe oli kuusivuotinen (pojilla viisivuotinen),[5] koska tyttöjen keskikouluopetus sisälsi enemmän käytännön aineita. Suurin osa Suomen tyttökouluista lopetettiin 1970-luvulla peruskouluun siirtymisen yhteydessä, sillä peruskouluaate rakentui yhteiskouluajatukselle.
↑Kotivuori, Yrjö: Odert Henrik Gripenberg.Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 20.4.2015. Lähteessä koulua nimitetään lastenkouluksi: ”Pedagogisia opintoja Pestalozzin luona Sveitsissä. Perusti 1812 yksityisen internaattikoulun, joka toimi aluksi Hämeenlinnassa, vuodesta 1813 Porissa ja viimeksi Sääksmäen Voipaalassa 1817–22. Haminan kadettikoulun alkeiskoulun tarkastaja 1822–28. Vuokraaja Sipoon Savijärvellä. Perusti yksityisen lastenkoulun Helsinkiin 1835.”
↑Jyväskylän tyttölyseon ja Voionmaan koulun vaiheita, s. 7, 85–86, 90. Määritä julkaisija!ISBN 952-91-3927-6
