15–64-vuotiaiden työllisyysaste (%) viimeisten kuuden hallituksen aikana vuosina 2010–2022.
Työllisyysaste on vähintään tunnin verran ansiotyötä viikoittain tekevien osuus 15-64-vuotiaasta väestöstä. Ansiotyötä tehdään rahapalkkaa tai luontoisetua vastaan tai tarkoituksena tuottaa voittoa omalle tai perheenjäsenen omistamalle yritykselle.
Tutkimusviikolla työstä tilapäisesti poissa olleet lasketaan työllisiksi, jos syynä on ollut sairaus tai äitiys-/isyysvapaa tai jos poissaolo on kestänyt alle kolme kuukautta.
Työllisyysaste sisältää myös alityölliset eli henkilöt, jotka haluaisivat tehdä enemmän työtä kuin hänelle on tarjolla.[1] Alityöllisyyttä ei erotella virallisessa työllisyysasteessa, mutta Tilastokeskuksen ja Työvoimatutkimuksen pohjalta on pääteltävissä, että vuosina 2016 ja 2017 alityöllisyys on ollut Suomessa noin 5,5-6 prosenttia työllisyysasteesta. Alityöllisyydellä on yhteys käsitteeseen pienituloinen työssäkäyvä.[2]
Ikääntyneiden työllisyysaste
Päättäjät olivat 2000-luvun alussa huolissaan siitä, että niin monet jäivät työkyvyttömyys-, työttömyys- tai varhaiseläkkeelle ennen kuin olivat saavuttaneet vanhuuseläkeiän. Ikääntyneiden eli 55-64-vuotiaiden työllisyysaste saatiin kohoamaan 2000-luvun ensimmäisen kymmenen vuoden aikana 37 prosentista 57 prosenttiin[3], ja se on tällä hetkellä enää 12 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin väestöllä keskimäärin[4]. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomessa pysytään työelämässä nykyisin merkittävästi pidempään kuin muissa maissa, sillä vain 7 prosentissa maailman valtioista yli puolet 55-64-vuotiaista osallistuu työelämään[5].
Työllisyysasteen jakautuminen säännöllisen viikkotyöajan mukaan
Työllisyysaste raportoidaan usein summattuna eli kerrotaan esimerkiksi, kuinka 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 73,8 % vuonna 2022[6]. Summatun työllisyysasteluvun pohjalta ei kuitenkaan voida arvioida, kuinka paljon työtunteja on tehty, koska työlliseksi lasketaan henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen tai on työskennellyt palkatta perheenjäsenen omistamassa yrityksessä tai maatilalla[7]. Työllisyysasteen monipuolinen tulkinta ja tarkastelu edellyttää siis tiedon luokittelua esimerkiksi säännöllisen viikkotyöajan mukaan. Taulukosta nähdään, kuinka työllisyysaste jakaantuu moniin eri viikkotyöaikaluokkiin ja kuinka vuonna 2022 jokainen työllinen teki keskimäärin 34,1 tuntia töitä viikossa päätyössään[8].
Työllisyysasteen jakautuminen säännöllisen viikkotyöajan mukaan vuonna 2022[8]
Viikkotyöaika
Työllisyysaste (%)
1-4 tuntia
1,2
5-9 tuntia
2,5
10-14 tuntia
1,4
15-19 tuntia
1,6
20-24 tuntia
2,8
25-29 tuntia
1,8
30-34 tuntia
4,7
35-40 tuntia
46,8
41-44 tuntia
1,7
45-49 tuntia
2,6
50-54 tuntia
2,2
55-59 tuntia
0,6
60+ tuntia
1,6
Tuntematon
1
Tunnit vaihtelevat
1,4
Työllisyysaste yht.
73,9
Vaihtoehtoiset työllisyyskehityksen mittarit
Työllisyysaste ei kerro eikä pyri kertomaan koko totuutta työmarkkinoista, puhumattakaan laajemmasta talouden tai ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta.[9]
Asiantuntijoiden mielestä tehdyt työtunnit tai reaalinen palkkasumma olisivat työllisyysastetta parempi mittari työllisyyden kehitykselle.[10]
