Turun kaupungin vaakuna pohjautuu keskiaikaiseen sinettiin vuodelta 1309. Vaakunan goottilainen A-kirjain pohjautuu kaupungin latinankielisen nimen Aboa alkukirjaimeen. Lilja on vaakunoissa usein käytetty kuvio, ja se symboloi myös Neitsyt Mariaa, jolle Turun tuomiokirkko on pyhitetty. Vaakunan virallinen selitys on: ”Sinisessä kentässä kultainen goottilainen A-kirjain, jonka ympärillä neljä hopealiljaa 1+2+1.” On esitetty, että vaakunan A kirjaimeksi tulkittu merkki pohjautuu keskiaikaiseen monogrammiin, jossa on koristeellisesti kirjoitettuna A ja M -kirjaimet päällekkäin symboloiden Ave Mariaa. Vastaava monogrammi löytyy esimerkiksi Maarian ja Västeråsin vaakunoista.
Nykyisen vaakunan on virallisesti piirtänyt Tauno Torpo vuonna 1965. Herttuankruunu vaakunan laella viittaa Turun sijaintiin Varsinais-Suomen maakunnassa, jonka historiallinen vaakuna on ollut varustettu herttuankruunulla vuodesta 1557 lähtien.[1]
Alun perin Turun kaupungin vaakunassa näkyvä sinetti on ollut kiinnitettynä Thore-nimisen kaniikin antamassa todistuksessa. Todistuksella on vahvistettu Turun tuomiokirkossa esitetyn ja luetun Uppsalan arkkipiispa Nils Kettilssonin kirjelmä, joka koski Ragvald-kaniikin piispaksi valitsemisesta tehtyä valitusta. Asiakirja on päivätty 20. kesäkuuta 1309. Nykyisin siitä puuttuu osa reunaa ja tekstiä, jossa arvellaan kuitenkin lukeneen ”Sigillum civicum (borghensium) in Abo”. Teksti viitannee kaupungin keskieurooppalaiseen piirteeseen, koska porvareista puhuttaessa käytettiin useimmiten sanaa ”borgenses” eikä ”cives”. Jälkimmäinen on Skandinaviassa tavallisempi latinaksi kirjoitetuissa keskiaikaisissa asiakirjoissa.
Sinetin goottilainen A-kirjain tulee latinankielisestä Turun nimestä Aboa. Tätä ajatusta vahvistaa myös vastaavankaltainen sinetti, joka löytyy Ruotsista Västeråsin sinetistä, joka on vuodelta 1307 ja perustuu Västeråsin latinankieliseen nimeen Aros. Kirjaimet eivät muutenkaan olleet lainkaan harvinaisia keskiaikaisissa sineteissä mitä todistavat muun muassa Naantalin, Rauman ja Porvoon sinetit. Kirjainvaakunoissa ei siis ole kyse heraldisesta vaakunasta vaan sinettitieteestä.
Gunnar Clément on esittänyt, että Turun vaakunan esikuvana olisi toiminut Italialaisen Arezzon kaupungin vaakunaa. Yhtäläisyyden on kuitenkin arveltu olevan vain sattumaa, koska on hyvin epätodennäköistä, että kaukaisessa maankolkassa Turussa olisi pystytty 1300-luvun taitteessa tutkimaan tarkasti erilaisia mahdollisuuksia sinetin esikuvaksi. Sitä seikkaa että Turun lilja on saanut sinetissä firenzeläisen muodon, voidaan pitää täysin luonnollisena, koska firenzeläisen rahan levinneisyys oli suuri tuon ajan Euroopassa.
Turun vaakuna 1860-luvulta.
Vielä 1860-luvulla vanhaan sinettiin perustuvasta Turun vaakunasta esiintyi useita muunnelmia, joissa muun muassa vaakunan kilven väri saattoi olla sinisen sijaan punainen, A-kirjaimen ja liljojen ollessa hopeisia. Vuosina 1860–1861 venäläisheraldikko Bernhard von Köhne laati muiden Suomen suuriruhtinaskunnan kaupunkien tavoin omat ehdotuksensa Turun vaakunaksi. Köhne suunnitteli kaksi vaihtoehtoa; toinen noudatti edellä mainittua puna-hopeista värimallia, toisessa ehdotuksessa vaakunan kilpi oli hopeinen, A-kirjain punainen ja liljat siniset. Kumpikaan Köhnen ehdotuksista ei kuitenkaan vakiintunut kaupungin käyttöön. Vuonna 1892 julkaistussa kirjassaan Finlands städers vapenValtionarkiston ylimääräinen amanuenssi George Granfelt esitti Turun vaakunan sen nykyisen mallin tapaan sinikilpisenä kultakirjaimin ja hopeisin liljoin. Granfeltin laatima malli vakiintuikin Turun kaupungin tunnukseksi.[2]
Vaakunan valinta
8. huhtikuuta 1949 vahvistettiin Suomessa laki kunnanvaakunoista, josta sai alkunsa heraldinen toiminta ja nykyaikainen suomalainen vaakunatiede. Uusi laki velvoitti suomalaisia kaupunkeja tarkastamaan omat vaakunansa heraldisten sääntöjen mukaisiksi. Jos ongelmia ei ollut, voitiin vanha vaakuna vahvistaa myös lakimuutoksen jälkeen kunnan viralliseksi tunnukseksi.
Elokuussa 1950 Turun kaupunki jätti Valtionarkistolle lausuntopyynnön Turun kaupungin tunnuksesta, joka perustui jo tuolloin vuoden 1309 sinettiin. Valtionarkisto vastasi toteamalla kaupungin perinteisesti käyttämän sinetin hyväksyttäväksi ja pyysi Turun kaupunkia vahvistuttamaan kyseisen vaakunan uuden kunnanvaakunalain mukaan. 5. maaliskuuta 1951 kaupunginvaltuutettu ja taidemaalari Weikko Puro tekikin kaupunginvaltuustossa aloitteen, jonka mukaan vaakuna-asiaa vielä pohdittaisiin erikseen sitä varten perustettavassa komiteassa. Samana vuonna 16. syyskuuta komitea asetettiin ja sen puheenjohtajaksi tuli museonjohtaja Niilo Valonen. Jäseniksi valittiin professori Svante Dahlström, dosentti Arvo Viljanti sekä päätoimittaja ja taidemaalari, komiteasta aloitteenkin tehnyt, Weikko Puro.
Vaakunan valintakomitean jäsen dosentti Arvo Viljanti sai vuonna 1956 Turun kaupungilta apurahan tutkiakseen vaakunan taustoja Euroopassa. 28. helmikuuta 1959 Viljanti päätti tutkimuksensa ja jätti lausuntonsa kaupunginhallitukselle, joka päätti saman vuoden kesäkuussa pyytää vielä lausunnon myös toiselta komitean jäseneltä professori Svante Dahlströmiltä. Dahlström jätti oman lausuntonsa 31. tammikuuta 1960. Kaksi saatua lausuntoa olivat yhteneväiset vaakunan kuvan suhteen, mutta erimielisiä vaakunan väristä. Tähän mennessä komiteassa ei enää ollut muita jäseniä, koska Niilo Valonen oli muuttanut pois Turusta ja Weikko Puro oli kuollut.
Edellä mainittujen lausuntojen lisäksi kaupunginhallitus päätti vielä pyytää lausuntoa vaakunataiteilija Ahti Hammarilta, erityisesti vaakunan kruunun muodosta. Hammar antoi lausuntonsa 6. joulukuuta 1965, minkä jälkeen kaupunki päätti että tunnus jota oli perinteisesti käytetty jo ennen uutta kunnanvaakunalakia täyttää uudetkin heraldiset vaatimukset. Tästä syystä ei ollut tarvetta vahvistaa uutta normaalivakuunaa, vaan vanhan tunnuksen käyttöä jatkettiin. Vaakunan selitykseksi tuli ”Sinisessä kentässä kultainen goottilainen A-kirjain, jonka ympärillä neljä hopealiljaa 1 + 2 + 1”.
Turun kaupungin lippu.
Turun kaupunki käyttää vaakunan lisäksi siihen pohjautuvaa lippua, jossa 1300-luvun sinetin tunnukset ovat asetettuna neliönmuotoiselle pohjalle.
Kiista kirjaimen merkityksestä
Virallisen selityksen mukaan Turun vaakuna ja sitä edeltävä keskiaikainen sinetti pohjautuvat goottilaiseen A-kirjaimeen joka puolestaan tulee Turun latinankielisestä nimestä Aboa. Tämän puolesta puhuvat lukuisat todisteet, mutta erityisesti kirkolliset piirit ovat esittäneet omia väitteitä joiden mukaan vaakunassa olisikin koristeellisesti kirjoitettuna A ja M -kirjaimet päällekkäin symboloiden Ave Mariaalähde?.
Harald Fleetwood on tehnyt vertailevaa tutkimusta Turun, Västeråsin ja Skänningen sineteistä ja todennut, että kuvioita pidetään yleisesti A-kirjaimina, mutta erojakin sineteistä löytyy. Suurin ero on A-kirjaimen poikkiviivoissa, joka on Skänningen tyypissä suora, mutta Turun ja Västeråsin tyypeissä kulmanmuotoinen, jolloin viiva saa kirjaimen muistuttamaan A ja M -kirjainten yhdistelmää. Fletwoodin mukaan Ave Maria -tulkinnat ovat perusteltuja, koska sekä Turun että Västeråsin tuomiokirkot on pyhitetty Neitsyt Marialle. Eräässä Maunu Ladonlukon laatimassa kirjeessä vuodelta 1277 mainitaan ”Ecclesia Beatae Mariae virginis arosiae” ja paavi Nikolaus IV:n bullassa 1292 mainitaan ”cathedralis ecclesia beatae Mariae Aboensis”.
Fletwoodin mukaan myös liljat symboloivat Neitsyt Mariaa ja ovat kunnioitus Jumalan äidille. Neitsyt Maria kuvataankin usein puhtautta symboloivan liljan kera, mutta yleisesti Turun vaakunan liljoilla on arveltu olevan vain dekoratiivinen funktio. Taiteilijat käyttivät keskiajalla sinetin suunnittelun aikaan mielellään damaskointia tyhjien tilojen täyttämiseen.
Galleria
Turun sinetti 1560-luvulta.
Turun sinetti 1700–1800-luvuilta.
Lars Johan Källströmin maalaama Turun vaakuna Presidentinlinnan Goottilaisessa salissa vuodelta 1844.
