Trans-Alaskan öljyputki.Kartta öljyputken reitistä ja sen pumppujen sijainnista.
Trans-Alaskan öljyputki (engl.Trans-Alaska Pipeline System, lyh. TAPS) on 1 288 kilometriä pitkä öljyputki Prudhoe Bayn ja Valdezin välillä.[1] Se rakennettiin vuosina 1975–1977 välillä vuoden 1973 öljykriisin jälkeen. Kuljetusputken lisäksi systeemi sisältää satoja kilometrejä syöttöputkia ja 12 pumppuasemaa.
Alaskan alkuperäisväestö vastusti putken rakentamista ja haastoi sekä sen takana olevat yhtiöt sekä osavaltion sisäministerön oikeuteen. Lopulta kongressi kuitenkin sääti lain, jonka nojalla alkuperäisväestö sai 1 miljardin dollarin edestä korvauksia sovintomielessä. Puolet näistä rahoista tuli öljytulojen rojalteista.[2] Öljyputken rakentaminen oli teknisesti haastavaa alueen arktisten olosuhteiden vuoksi. Sen rakentamiseen osallistui yhteensä yli 70 000 työntekijää, ja hanke maksoi yli kahdeksan miljardia dollaria. Öljyputki on suunniteltu kestämään jopa 8,5 magnitudin maanjäristyksen.[1] Rakennustyöt saatiin päätökseen 31. maaliskuuta 1977.[3][4]
Putken öljy tulee useista lähteistä, kuten Prudhoe Bayn, Kuparukin, Alpinen, Endicottin ja Libertyn öljykentiltä. Putki kuljetti vuonna 2008 keskimäärin noin 110 000 kuutiota raakaöljyä päivässä, putken teoreettinen maksimikapasiteetti olisi noin 340 000 kuutiota päivässä. Suurimmillaan putken kapasiteetti oli vuonna 1988, jolloin päiväkapasiteetti oli 323 000 kuutiota. Öljyn liikkuu putkessä noin 6 km/h, eli sen matka putken päästä päähän kestää noin yhdeksän päivää.[3] Putken kautta kulkee noin 13 % kaikesta Yhdysvaltain tuottamasta öljystä.[4]
