Tonnikalat (Thunnini) on makrillien (Scombridae) heimoon kuuluva meressä elävien kalojen tribus. Useimmat niistä kuuluvat aitotonnikalojen (Thunnus) sukuun. Suurin lajeista, varsinainen tonnikala, voi kasvaa yli neljämetriseksi ja painaa lähes 700 kiloa[2].
Tonnikalat ovat erittäin nopeita uimareita (on mitattu 77 km/h nopeuksia). Useat tonnikalalajit pystyvät ylläpitämään useita asteita korkeampaa ruumiinlämpöä kuin ympäröivän veden lämpötila. Ne voivat kohottaa verensä lämpötilaa meren lämpötilaa korkeammaksi lihastoiminnoilla. Tästä syystä ne voivat elää viileämmissä vesissä ja laajemmilla alueilla. Tonnikalojen lihan väri poikkeaa kalojen yleisestä lihan väristä valkoisesta; väri vaihtelee vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen. Tonnikalojen lihaskudos sisältää normaalia suurempia määriä happea sitovia myoglobiinimolekyylejä.
Markkinoille on tulossa enenevässä määrin tonnikalaa, jota on kasvatettu verkkoaltaissa. Tonnikalafarmeilla kasvatetaan varsinaista tonnikalaa (Thunnus thynnus) Välimeren alueella, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa sekä sinievätonnikalaa (Thunnus maccoyii) Australiassa.
Tonnikalat ovat luonnon ravintoketjussa korkealla tasolla ja niiden elimistöön kertyy sen takia ympäristömyrkkyjä kuten raskasmetalleja. Elohopean pitoisuudet voivat joillakin lajeilla kasvaa varsin suuriksi, kuten varsinaisella tonnikalalla ja valkotonnikalalla. Tämän takia Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA antoi vuonna 2004 ohjeet raskaana olevien ja imettävien naisten ja pikkulasten tonnikalan käytön rajoittamiseksi. Suurin osa purkitetusta tonnikalasta on kuitenkin boniittia, jonka elohopeapitoisuus on pieni.
Suomessa käytettävä tonnikala on yleensä boniittia ja sitä saa esimerkiksi purkitettuna öljyyn, veteen tai johonkin mausteliemeen säilöttynä.[4]
Tonnikalaa käytetään esimerkiksi pizzoissa, salaateissa ja pastan kanssa sekä sushissa. Tonnikalaa saa joistain isommista elintarvikeliikkeistä pakasteena ja myös tuoreena kalatiskiltä.
.jpg)
