Zumalacárregui oli sotinut jo nuorena Espanjan vapaussodassa, jonka aikana hän yleni kapteeniksi. Hän oli mielipiteiltään rojalisti ja syvästi uskonnollinen. Hänet ylennettiin vuonna 1823 everstiksi ja hän toimi sen jälkeen kymmenen vuotta El Ferrol del Caudillon kaupungin sotilaskuvernöörinä.[1] Kuningas Ferdinand VII:n kuoltua joulukuussa 1833 Zumalacárregui jätti asemapaikkansa liittyäkseen kruununtavoittelija Don Carlosta tukeviin joukkoihin. Don Carlos nimitti hänet kenraaliksi ja Navarran alueen komentajaksi. Zumalacárregui järjesti karlistien sekalaiset joukot Navarrassa ja Baskimaalla yhtenäiseksi ja kurinalaiseksi armeijaksi. Sen jälkeen hän johti armeijansa useisiin voittoihin osoittautuen lahjakkaaksi sotilastaktikoksi. Saavutettuaan kesäkuussa 1835 voiton pohjoisessa Espanjassa hän olisi halunnut hyökätä kohti pääkaupunki Madridia, mutta Don Carlos määräsikin hänet piirittämään Bilbaon satamakaupunkia. Piirityksen aikana hän haavoittui lievästi ja kuoli haavoihinsa riittämättömän hoidon vuoksi.[1][2]
.jpg)
