Tomás Miguel Guardia Gutiérrez oli Costa Rican presidentti kahden kauden ajan, nousten asemaan molemmilla kerroilla vallankaappauksen turvin, vuosina 1870–1882. Gutiérrez toteutti useita liberaaleja uudistuksia, mutta hallitsi maata diktaattorin ottein.
Elämäkerta
Gutiérrez syntyi tunnettuun karjankasvattajasukuun Costa Rican Guanacasten maakunnassa. Sittemmin Gutiérrez liittyi armeijaan, jossa hän yleni everstiksi. Hän käytti hyväkseen armeija-aikanaan luomiaan verkostoja järjestämässään vallankaappauksessa, joka syrjäytti presidentti Jesús de Jiménez Zamoran 27. huhtikuuta 1870. Costa Rican politiikkaa olivat pitkään hallinneet kahviplantaaseilla vaurastuneet suvut, mutta Gutiérrezin tuki tuli heidän sijaan pääasiassa pienviljelijöiltä. Pitkään hallinneet kahvinvalmistajasuvut kuten Montealegres ja Moras menettivätkin vallankumouksen yhteydessä vaikutusvaltansa.[1]
Gutiérrez hallitsi maatansa diktaattorin tavoin. Maahan asetettiin hänelle uskollinen nukkehallitus ja hän valvoi vuonna 1872 käyttöönotetun perustuslain kirjoittamista. Perustuslaki oli sittemmin käytössä aina vuoteen 1949 saakka. Gutiérrez voitti vuonna 1872 järjestetyt presidentinvaalit, mutta perustuslaki esti häntä asettumasta jälleen ehdolle vuonna 1876. Presidentinvaalit voittanut Bruno Carranza Ramírez säilytti asemansa vain neljän kuukauden ajan, kunnes Gutiérrez järjesti jo toisen kerran vallankaappauksen 11. syyskuuta 1877. Gutiérrez säilytti asemansa presidenttinä aina luonnolliseen kuolemaansa saakka 6. heinäkuuta 1882.[1]
Vaikka Gutiérrez olikin diktaattori, moneen hänen poliittiseen päätökseensä vaikutti etenkin tuona aikana Väli-Amerikassa vaikuttanut liberalismi. Gutiérrez muun muassa takavarikoi käyttämätöntä maata suurilta tiloilta jakaen ne pienviljelijöille ja samaan aikaan otettiin käyttöön omaisuusvero. Maahan rakennettiin uusia julkisia kouluja, kaupunkeihin nykyaikaisia viemäreitä, joiden lisäksi kuolemanrangaistus lakkautettiin. Yksi suurimmista Gutiérrezin kauden hankkeista oli Atlanttisen rautatien rakentaminen, joka lisäsi maan kahvin ja sokerin vientiä. Rautatien rakentamiseksi hankittu velka jäi kuitenkin yhdeksi Gutiérrezin suurimmista poliittisista perinnöistä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Monica A. Rankin: Encyclopedia of Latin America Volume III: Search for National Identity, s. 149. Facts on File, 2010. (englanniksi)
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
