Toivo Tuomas Savolainen (myöh. Karanko, 20. syyskuuta1891Nurmes – 15. toukokuuta1969Helsinki) oli suomalainen jääkärikapteeni ja kansallissosialistisen kirjallisuuden kustantaja ja kääntäjä.[1] Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja, maanviljelijä Pekka Savolainen ja Aina Maria Piironen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Gerda Fredrika Magdalena Saxbergin kanssa.[2][3] Hän oli runoilija Ole Torvaldsin isäpuoli.
Savolainen kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Hän kävi Suomen Tykistökoulun vuonna 1918 ja kenttätykistön ampumakoulun vuonna 1923 sekä Suojeluskuntain päällystökoulun armeijan upseerien täydennyskurssin vuonna 1924. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa vuonna 1930.[2][3]
Nuoruusvuodet
Savolaisen suunnitelmissa oli jatkaa isänsä jalanjäljillä viljelijän ammatissa ja sitä silmällä pitäen hän tekikin monta opintomatkaa asian tiimoilta Ruotsiin Upplantiin vuonna 1914.[2][3]
Jääkärikausi
Kurssilaisia räjäytysharjoituksessa. Etuoikealla kouluttaja luutnantti Mellis.
Savolainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 13. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Polangenissa vuonna 1917 järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[2][3] Kokemuksistaan hän kirjoitti suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehteen muistelma-artikkelit. [4]
Suomen sisällissota
Savolainen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaanJääkäritykistön 2. jääkäripatteriin ja otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin jaosjohtajaksi juuri muodostetun jääkäritykistöprikaatin2. jääkäripatteriston 4. patteriin ja otti osaa taisteluihin Kämärällä ja Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
Savolainen toimi sisällissodan jälkeen lähettiupseerina jääkäritykistöprikaatin esikunnassa, mistä hänet komennettiin 20. toukokuuta 1918 patterin päälliköksi Helsingin kenttätykistöosaston 3. patteriin. Seuraavaksi hänet siirrettiin Kenttätykistörykmentti 1:n I patteristoon 25. elokuuta 1918, josta hänet siirrettiin 12. lokakuuta 1918 alkaen lähettiupseeriksi Suomen tykistökoulun esikuntaan. Tykistökoulusta hänet nimitettiin 2. marraskuuta 1918 kenttätykistörykmentti 2:n 2. patterin päälliköksi, josta hän sai nimityksen Kuopion läänin 4. kutsuntapiirin päälliköksi 1. maaliskuuta 1919. Tässä elämänsä vaiheessa hän muutti nimensä yhdessä veljensä Tauno Savolaisen kanssa Karangoksi. Seuraavaksi hänet nimitettiin 1. marraskuuta 1920 patterinpäälliköksi Rannikkotykistörykmentti 2:een. Armeijasta Karanko erosi 14. joulukuuta 1921 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Jyväskylän suojeluskuntapiirin 8. alueen päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli 15. elokuuta 1922 saakka, jolloin hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 18. elokuuta ja hänet sijoitettiin Oulun läänin 5. kutsuntapiirin päälliköksi. Toistamiseen hän erosi armeijasta 30. huhtikuuta 1923, mutta astui takaisin palvelukseen jo 13. heinäkuuta 1923 ja hänet määrättiin patteriupseeriksi Raskaan tykistörykmentin 9. patteriin. Kolmannen kerran hän erosi armeijasta 2. huhtikuuta 1924 ja palasi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen hoitamaan Uudenmaan pohjoisen suojeluskuntapiirin 2. sotilasohjaajan tehtäviä ja toimi tehtävässä 30. syyskuuta 1924 saakka, jonka jälkeen hän erosi tehtävästä ja siirtyi kansakoulun opettajaksi Pielisjärvelle.
Vuonna 1927 hän kirjoitti suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehteen artikkelin Pollagenin kurssista. [5]
Pielisjärveltä hän muutti vuonna 1927 Jämsään, missä hän työskenteli voimistelun ja terveysopin opettajana Jämsän yhteiskoulussa ja reaalilukiossa vuoteen 1928 saakka. Myöhemmin hän työskenteli sanomalehtialalla ja oli Helsingin Sanomissa kotimaan uutisosaston toimittajana vuosina 1929–1930. Seuraavaksi hän siirtyi Ajan Sana oy:n toimittajaksi ja siirtyi edelleen seuraavana vuonna Suomalais-Ugrilaisen kulttuurikongressin päätoimikunnan palvelukseen. Vuonna 1932 hän siirtyi kansallissosialistista ja juutalaisvastaista kirjallisuutta julkaisseen Kustannusosakeyhtiö Vasaran palvelukseen ja vuonna 1934 päätoimittajaksi saman kustannusosakeyhtiön julkaisemaan Siniristi-aikakauslehteen.[2][3]
Karanko suomensi Erich Ludendorffin kirjan Maailmansota uhkaa Saksan maaperällä (Vasara 1931) ja Martti Lutherin kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan (Vasara 1939). Lutherin kirjan esipuheessa suomentaja kannatti Lutherin langettamaa tuomiota juutalaisille ja piti kirjan sanomaa erityisen ajankohtaisena.
Talvi- ja jatkosota
Karanko osallistui talvisotaan 4. divisioonan huoltokeskuksen päällikkönä, josta hänet siirrettiin komentajaksi kenttävarustuspataljoona 4:ään. Komentajan tehtävistä hänet siirrettiin seuraavaksi kutsunta-asiain toimiston päälliköksi Pohjolan suojeluskuntapiiriin. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Huoltokoulutuskomppaniaan kouluttajaksi huoltoupseerikursseille, mistä hänet siirrettiin palvelukseen Sotavankileiri 2:een. Sotavankileiriltä hänet siirrettiin Huoltokoulutuskomppaniaan, missä hänet sijoitettiin adjutantiksi. Adjutantin tehtävistä hänet siirrettiin palvelukseen Päämajan Sotilashallinto-osastolle. Päämajasta hänet komennettiin piiritarkastajan viransijaiseksi Sotilasvankileiri 6:een, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1942 ja hän siirtyi Paperi-Huolto Oy:n palvelukseen edustajaksi Helsinkiin, missä tehtävässä hän palveli vuoteen 1945 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi sosiaalisen huollon tehtäviin eri puutavarayhtiöihin Pohjois-Suomeen. Hänet haudattiin Valtimolle.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918
Varavääpeli 9. maaliskuuta 1918
Vääpeli 10. huhtikuuta 1918
Vänrikki 28. huhtikuuta 1918
Luutnantti 24. joulukuuta 1918
Kapteeni 6. joulukuuta 1922
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
Vapaudenmitali 2. lk.
Vapaussodan muistomitali soljen kera
Talvisodan muistomitali
Jääkärimerkki
Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
Suomennoksia
Nimellä T. T. Karanko:
Erich Ludendorff : Maailmansota uhkaa Saksan maaperällä ; tekijän luvalla alkuperäisen teoksen kolmannesta painoksesta suomentanut T. T. Karanko. Vasara, Helsinki 1931
Cevat Rifat Bey : Kaunis Simi Simon, Syyrian rintaman Mata Hari : nuoren, kauniin juutalaisen vakoilijattaren virallisten lähteiden mukaan kerrottu elämänkohtalo ; saksan kielestä suomentanut Kimmo Saras. Kustannus Oy Vasara, Helsinki 1935
Hans Hauptmann : Saatanan muistelmat : historiallinen satiiri XIX:nneltä ja XX:nneltä vuosisadalta. Kustannus Oy Vasara, Helsinki 1936 (alkuteos Memoiren des Satans)
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
↑Oula Silvennoinen: For freedom and justice? The Vasara circle as a conduit of conspiracist antisemitism in inter-war Finland. Nordisk judaistik/Scandinavian Jewish Studies, 28.6.2024, 35. vsk, nro 1, s. 52–70. doi:10.30752/nj.142241ISSN 2343-4929Artikkelin verkkoversio. (englanti)
Suomen rajojen vartioiminen, Suomen viesti, 01.10.1929, nro 10, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ajan henki ja rintamamiehet, Rintamamies : Vapaussodan rintamamiesten liiton äänenkannattaja, 11.12.1933, nro 35, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
.svg){kind=small}
