Terveydenhoito Kiinassa

Terveydenhoito Kiinassa on valtava järjestelmä, joka tarjoaa maailman suurimman valtion väestölle terveydenhoitopalvelut yli miljoonan sairaalan ja lääkäriaseman avulla. 2020-luvun alussa 96% maan asukkaista, noin 1,36 miljardia ihmistä, oli sairausvakuutuksen parissa.[1]

Terveydenhoito on ollut merkittävä Kiinan talouskasvun sosiaalinen haaste. 2000-luvun alussa tarttuvien tautien osuus kuolemista oli 20 %. Hengitystieinfektiot, hepatiitti ja tuberkuloosi lisäävät kuolleisuutta. Yleisin kuolinsyy on syöpä, yli 50 %. Yleisiä ovat myös sydän- ja verisuonitaudit, tieonnettomuudet, depressiot ja itsemurhat. Maailmanlaajuinen SARS-epidemia vuonna 2003 Etelä-Kiinassa osoitti terveydenhuollon kehitystarpeen.[2]

Resurssit

Kiina käytti 5,6 % BKT:stä terveydenhoitoon vuonna 2004, kun yleinen keskiarvo on 10 %. WHO:n mukaan Kiinassa sairausvakuutus kattoi 40 % väestöstä vuonna 2005. WHO:n mukaan Kiinan terveydenhoito on epätasa-arvoista.[2]

80 % sairaanhoitoresursseista on kaupungeissa, vaikka 70 % väestöstä asuu maalla. Sairaalat saavat tulonsa lääkkeiden myynnistä. Siksi lääkärit myyvät mahdollisimman kalliita lääkkeitä. Sairausvakuutuksen puutteen vuoksi vähävaraisilla ei ole varaa etsiä hoitoa. Järjestelmä tukee antibioottien ylitarjontaa, joka lisää resistenttikantojen riskiä. Tiedonvapauden puute hidastaa terveyskatastrofien torjuntaa.[3]

Indikaattorit

Eliniän odote oli 78 vuotta vuonna 2023 - miehillä 75 ja naisilla 81 vuotta. Lapsikuolleisuus on 6,5 kuollutta tuhatta elävänä syntynyttä kohti.[4]

Siirtotyöläiset

Maalta kaupunkeihin muuttavien sairaanhoito ja terveydenhoito on heikompaa. Työperäisestä sairauksista 90% on siirtotyöläisillä. Kaivoksissa, rakennuksilla ja kemiantehtaissa kuolleista oli 80-85 % siirtotyöläisiä. Siirtotyöläisnaisten lapsikuolleisuus ja synnytyskuolleisuus on muuta väestöä korkeampi. Siirtotyöläiset saattavat jäädä ilman vakavan sairauden tai onnettomuuden sairaanhoitoa, koska heiltä puuttuu sairausvakuutus tai rahaa. Shanghai-tutkimuksen mukaan vuosina 1993-1996 vakituisista asukkaista 73,7%:lla ja siirtotyöläisistä 6,7%:lla oli sairausvakuutus. Ilman vakuutusta sairaanhoito on maksettava itse. Jokaisella kiinalaisella on asuinpaikkalupa hukou. Hukoun voi vaihtaa, mutta se vie aikaa ja rahaa ja saattaa vaatia suhteita ja korruptiota. Kaupunkien siirtotyöläisten maaseudun hukoun omaavat saavat merkittävästi pienemmän taloudellisen korvauksen lapsensa liikennekuolemasta verrattuna vastaavaan lapsen liikennekuolemaan kaupungin hukoun omaavalle.[5]


Tupakointi

[Vuonna 2008 arvioitiin, että [tupakointi]] tappaa miljoona kiinalaista vuosittain, ja luvun odotettiin kasvavan kahteen miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.[6][7]

Kiinalaisten tupakointi on taloudellisesti merkittävää kansallisesti ja kansainvälisesti. Kiina on maailman suurin savukkeiden tuottaja ja käyttäjä. Kiinassa asuu kolmannes maailman tupakoijista: yli 300 miljoonaa tupakoijaa. Yli puolet aikuisista miehistä tupakoi. Lisäksi 700 miljoonaa tupakoimatonta altistuu passiiviselle tupakoinnille viikottain.[8]

Tupakkavero on suurin hallituksen yksittäinen tulolähde. Tupakointia ei ole tehokkaasti rajoitettu tai hillitty. Päinvastoin valtion omistama tupakkomonopoliyritys pyrkii edistämään tupakointia. Terveysministeriö valistaa terveysvaaroista. Kiina on allekirjoittanut muttei ratifioinut tupakoinnin hillintäohjelman.[9]

AIDS

Kiina sääti ensimmäisen lain AIDSin torjumiseksi 1.3.2004.[10]

Henanin AIDS-katastrofi

1990-luvun puolivälissä maaseudulla Henanissa alkoi mittava AIDS-katastrofi.[11] Se levisi verenmyynnin kautta. Verenluovutuskertoja lisättiin palauttamalla punasoluseos, josta oli erotettu veriplasma, takaisin luovuttajille. Seos sisälsi useamman luovuttajan verta, mikä johti HIV-epidemiaan.[12] Lääkealan tehtaissa tarvittiin verta. Luovuttajille maksettiin noin neljä euroa 400-800 millilitrasta. Osa viljelijöistä rakensi talon verenluovutusrahoilla. Verikauppaa harjoittivat kymmenet eri yritykset, joista osa oli viranomaisten omia. [13] Helsingin Sanomien silloisen Kiinan ulkomaankirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen mukaan AIDS-katastrofi oli uhrien määrän mukaan todennäköisesti suurin Kiinan tragedia kulttuurivallankumouksen jälkeen ja mittavin ihmisen aiheuttama terveydenhuollon katastrofi. Joku saattoi luovuttaa verta 11 kertaa vuorokaudessa. Tavallista oli kaksi kertaa päivässä. Vuonna 2003 20 % kiinalaisista ei tiennyt AIDS:sta. 2,6 % tiesi että kondomi suojaa siltä.[14]

Katastrofista ilmestyi ensimmäinen kiinalainen raportti vuonna 2000 ja tietoja ulkomailla vuonna 2001. Vuonna 1996 Henaissa oli 100 000 sairastunutta ja eräässä testissä 84 % testatuista oli sairastunut. Myöhemmin sairastuneiden määräksi arvioitiin 500 000 – miljoona ihmistä. Henain lisäksi projekti vaikutti seuraavissa provinsseissa: Hebei, Anhui, Shanxi, Shaabxi, Hubei ja Guizhou. Gynekologi Gao Yaojie lopetti vapaaehtoisesti eläkepäivänsä ja ryhtyi jakamaan ihmiseille tietoa taudista. Hän jopa myi talonsa painaakseen tietovihkoja AIDSista. Viranomaiset yrittivät estää Gao Yaojien ja Wan Yanhain työtä. Gao Yoejie sai Jonathan Mann aids-palkinnon työstään. Provinssin terveysviraston johtaja Liu Quanxi esti Gaota matkustamasta palkinnon hakuun. Liu Quanxi oli sijoittanut kuuteen veriasemaan ja markkinoinut verituotteita USA:ssa. Liu Quanxi ei joutunut vastuuseen verenmyynnistä, vaan yleni vuonna 2003 maakunnan terveys-, koulutus- ja kulttuurikomitean johtajaksi. Verikatastrofin aikainen Henain puolueen johtaja Li Changchun yleni politbyron pysyväiskomiteaan (8. vaikutusvaltaisin mies Kiinassa).[10]

Human Right Watch

Human Rights Watchin mukaan Kiinan hallitus on vahvistanut lainsäädäntöä, parantanut lääkitystä ja laatinut syrjintää ehkäisevän lain. Kiina vaati 1.9.2007 alkaen tiedon HIV/AIDS-statuksesta kaikkien matkailijoiden viisumihakemuksiin. AIDS-ohjelman johtaja Joe Amonin mukaan: “HIV-statukseen perustuva syrjintä matkailussa on tehoton terveydenhoidon strategia ja loukkaa ihmisoikeuksia. Global Fund boardin painostuksesta Kiina lupasi peruuttaa HIV/AIDS-infektoituneiden maahantulokiellon.

AIDS-ryhmien kokouksia peruutettiin kesällä 2008 (Guangdong, Kanton ja Kaifeng) ja kaksi toimistoa suljettiin Henanissa. Huhtikuussa estettiin 350:n osallistujan mielenosoitus tehottomasta lääkehoidosta Zhengzhou:ssa. Vuosina 2007-2008 kuuluisia AIDS-aktivisteja vangittiin ja pidettiin kotiarestissa. Heihin sisältyi: Reebok 2005 ihmisoikeuspalkinnon saaja Li Dan, 80-vuotias AIDS-aktivisti tohtori Gao Yaojie ja aviopari Hu Jia ja Zeng Jinyan.[15]

Suuret hengitystievirusepidemiat

Lintuinfluenssa

Vuonna 1997 Kiinassa havaittiin lintuinfluenssavirus H5N1.[16]

SARS

Keväällä 2003 SARS-epidemian aiheutti Etelä-Kiinassa havaittu uusi hengitystievirus. Se levisi maailmanlaajuisesti ja aiheutti 11 mrd. dollarin kustannukset. SARS osoitti terveydenhoidon ja talouden suoran yhteyden. Epidemian jälkeen Kiinan hallitus on sijoittanut enemmän terveydenhoitoon.[9] Sairaus havaittiin ensimmäiseksi Guangdongin provinssissa. Se levisi 30 maahan ja tappoi yli 770 ihmistä. Kiina reagoi tautiin vasta kun sairaus uhkasi sen kansainvälistä mainetta sijoituskohteena ja talouskasvua.[10]

Covid-19

Vuonna 2019 tarttuva hengitystievirus COVID-19 havaittiin ensimmäisenä Wuhanissa ja levisi pandemiaksi joka surmasi miljoonia ihmisiä koko maailmassa.[17]

Kiinan sairausvakuutusjärjestelmä tarjosi ilmaisia COVID-rokotuksia, ja joulukuuhun 2021 mennessä maassa oli rokotettu 1,2 miljardia ihmisä. Tämä oli maailman suurin rokotuskampanja ikinä.[1]

Muut tarttuvat taudit

Terveydenhuollon ansiosta Kiinasta on hävitetty tai saatu kuriin 70 vuoden aikana rutto, isorokko, kolera ja pilkkukuume. Vuonna 2021 WHO julisti, että myös malaria on saatu hävitettyä Kiinasta.[17]

WHO:n mukaan (2004) 1,5 miljoonaa kiinalaista sai tuberkuloosin vuosittain, joista 150 000 -250 000 kuolee tautiin. Tauti paranisi 6 kk:n ja alle 20 euron lääkityksellä. Ulkomaisella tuella 90 % kiinalaispotilaista on selvinnyt. 250 000 tuberkuloosipotilaan lääkitys maksaisi 5 miljoonaa dollaria. Vuoteen 2004 mennessä Kiinan hallinto ei kokenut tärkeäksi laajentaa ohjelmaa maaseudulla. Sen sijaan se on sijoittanut esimerkiksi vuosittain miljardi dollaria avaruusohjelmaan.[18]

87 miljoonaa kiinalaista kantaa hepatiitti B -virusta, ja 7,6 miljoonaa hepatiitti C:tä. Hepatiitit B ja C ovat maksasyöpien yleisin syy Kiinassa.[19] Vauvojen rokottaminen on vähentänyt lasten hepatiittia 95%, ja heistä on kasvamassa ensimmäinen sukupolvi ilman hepatiittia. Vuonna 1992 yli 10 % lapsista kantoi kroonista hepatiittia, nykyisin alle prosentti.[20]

Tieliikenneonnettomuudet

Liikenneonnettomuuksissa kuolee vuosittain 250 000 henkeä Kiinassa. Moottoriliikenteen kasvuun sisältyy merkittävä tieturvallisuuden parantamisen haaste.[9]

Lähteet

  1. ↑ a b Cui Chen & Mao Liu: Achievements and Challenges of the Healthcare System in China PubMed. 2023. Viitattu 27.1.2024.
  2. ↑ a b Country briefWHO (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Johan Björksten, I mittens rike, Det historiska och moderna Kina, Bilda förlag 2006, resurssit ja aids 190-191
  4. ↑ China: Peopole and society CIA World Facttbook. Viitattu 27.1.2024.
  5. ↑ People's Republic of China, Internal migrants: Discrimination and abuse The human cost of an economic ‘miracle’ (Arkistoitu – Internet Archive) Amnesty International 2007
  6. ↑ Tobacco Taxes in China Tobacco Free Kids. Viitattu 27.1.2024.
  7. ↑ Tobacco-free Olympics WHO
  8. ↑ Tobacco in China WHO. Viitattu 27.1.2024.
  9. ↑ a b c Country Cooperation Strategy: WHO China Strategic priorities for 2004-2008, tupakointi s.27, liikenne s.27, SARS s.6
  10. ↑ a b c Pekka Mykkänen, Isonenä kurkistaa Kiinaan, Nemo 2006, aids s. 145-147, sars s. 148
  11. ↑ Pekka Mykkänen, Isonenä kurkistaa Kiinaan, Nemo 2006, Aids s. 145-147
  12. ↑ Pekka Mykkänen, Kiina rynnistää huipulle, Gummerus/Nemo 2004, aids 312-313
  13. ↑ Pekka Mykkänen, Isonenä kurkistaa Kiinaan, Nemo 2006, Aids s. 145-147, sars s. 148
  14. ↑ Pekka Mykkänen, Kiina rynnistää huipulle, Gummerus/Nemo 2004, aids 314-318
  15. ↑ Stop HIV, Not People Living With HIV China: Stop HIV, Not People Living With HIV, China Should Fulfill Promises Made to Global Fund, Respect Rights[vanhentunut linkki] Human Rights Watch 9.11.2007)
  16. ↑ Bailey Alison: Kiina, Kansa/Maa/Kulttuuri/Historia 2007 Tammi (Dorling Kindersley Ltd 2007) terveys s. 129
  17. ↑ a b China: Health and welfare Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.1.2024.
  18. ↑ Pekka Mykkänen, Kiina rynnistää huipulle, s.474
  19. ↑ Hepatitis in China WHO. Viitattu 27.1.2024.
  20. ↑ China - infographics Hepatitis WHO. Viitattu 27.1.2024.

Aiheesta muualla

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!