Terra sigillatan kiiltävä pinta saatiin aikaan sivelemällä astian pinta ennen polttoa sopivalla liuoksella, esimerkiksi käyttäen potaskaa. Astiat olivat yleensä ruokailuastioita, joko koristelemattomia tai reliefikoristeltuja. Koristeet tehtiin muotilla ja liitettiin valmiin astian pintaan ennen polttoa. Poltto tapahtui noin 950 – 1 050 °C lämmössä, ja lopputuloksena oli korkealaatuista pöytäkeramiikkaa.
Tuotanto alkoi noin 40 eaa. Arezzon kaupungissa (roomalainen Arretium). Terra sigillatasta tuli nopeasti suosittua, ja tuotanto laajeni nopeasti myös uusille alueille. Tärkeitä tuotannon keskuksia olivat jo 1. vuosisadan eaa. lopulla Pisa, Lyon ja La Graufesenque, sekä lukuisat muut paikan Italiassa ja Rooman pohjoisissa provinsseissa. Tuotantomäärät alkoivat laskea 1. vs. puolivälissä jaa., mutta keramiikkaa tuotettiin Arezzossa vielä 2. vs. puoliväliin asti. Senkin jälkeen nk. myöhäisen terra sigillatan tuotanto jatkui muun muassa Germaniassa.
Lähteet
Oxé, August & Comfort, Howard & Kenrick, Philip: Corpus vasorum Arretinorum : a catalogue of the signatures, shapes and chronology of Italian sigillata. Bonn: Habelt, 2000.
Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!
