Terbiumilla on kaksi allotrooppista muotoa, jotka molemmat riippuvat lämpötilasta. α-Tb esiintyy alle 1 298 °C:n lämpötiloissa ja β-Tb sitä korkeammissa. Metallinen terbium kestää hyvin korroosiota.[2]
Terbium on harvinaista ja platinaakin kalliimpaa. Mineraaleja joissa terbiumia esiintyy ovat mm. ceriitti, gadoliniitti, monatsiitti, ksenotiimi sekä eukseniitti ja niissäkin sitä on keskimäärin vain noin 0,03 %. Eukseniitissa on joskus suurempia noin 1 % pitoisuuksia. Se ei lähes koskaan esiinny vapaana metallina vaan yhdisteinä tai yhdessä muiden harvinaisten maametallien kanssa.[2][4]
Terbiumyhdisteitä ovat muuan muassa halidit TbCl3, TbI3, TbBr3, TbF3 ja TbF4. Sen yleisin hapetusluku on +III, kuten terbiumoksidissa Tb2O3, mutta myös +II ja +IV yhdisteitä tunnetaan.[2]
Pieninä määrinä sitä käytetään lasereissa ja elohopealampuissa. Sitä käytetään myös röntgenlaitteiden valotuslevyissä, jotka se tekee herkemmiksi. Näin terbiumin avulla voidaan lyhentää valotusaikaa ja siten pienentää potilaan saamaa säteilyannosta.[5]
↑ abcdRobert E. Krebs: The History and Use of Our Earth's Chemical Elements: A Reference Guide, s. 292–293. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0313334382. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.1.2016). (englanniksi)
↑ abTerbiumEncyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
↑ abEmsley, John: Nature's Building Blocks: An A-Z Guide to the Elements, s. 430–432. Oxford University Press, 2001. ISBN 0198503407. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)