Suurimman osan setänsä ja edeltäjänsä Francisco Macías Ngueman kautta Obiang oli everstiluutnantin arvoisena Biokon saaren sotilaskuvernöörinä. Saarella sijaitsee myös pääkaupunki Malabo. Macías vietti suuren osan ajastaan suvun kotiseuduilla mantereella, joten Obiang sai vapaat kädet saarella. Obiang oli kuvernöörintoimensa ohella myös Blackbichin vankilan johtaja. Kyseinen vankila oli hallinnon vastustajien kidutus- ja teloituspaikka.[2]
Hallintonsa loppuaikoina Francisco Macías Nguema murhautti myös oman perheensä jäseniä. Tätä hallitseva eliitti ei voinut hyväksyä. Ryhmä koostui lähinnä fang-heimon esangui-klaanista, jotka olivat käytännössä diktaattorin omaa perhettä ja sukua. Yksi teloitetuista oli Obiang Ngueman isä. Macías Nguema vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin näytösoikeudenkäynnin jälkeen.[2]
Obiang päätti, että uusi hallitus toisi maalle uuden alun setänsä hallinnon jälkeen. Hän sai hallittavakseen maan, jonka kassa oli tyhjä ja jonka väestö oli vähentynyt kolmanneksen vuoden 1968 tasosta. Puolet 1,2 miljoonasta asukkaasta muutti Espanjaan tai naapurimaihin. Hänestä tuli virallisesti presidentti lokakuussa 1979 sen jälkeen kun palkkasoturit olivat teloittaneet edellisen presidentin.lähde?
Obiang pysäytti joukkomurhat ja entisen hallinnon pakkotyöleirit ja myönsi armahduksen poliittisille vangeille. Hän saavutti pian kansainvälistä tunnustusta. Espanjan kuningas Juan Carlos I saapui vierailulle Malaboon, ja vuonna 1981 paavi Johannes Paavali II vieraili maassa. Vuonna 2004 ja 2006[2] Obiang vieraili Yhdysvalloissa George W. Bushin[3] ja vuonna 2014 Barack Obaman hallinnon vieraana[4].
Uusi perustuslaki otettiin käyttöön 1982 samaan aikaan, kun Obiang valittiin presidentiksi seitsenvuotiskaudelle. Hän oli ainoa ehdokas vuoden 1989 presidentinvaaleissa ja tuli näin valittua seuraavalle kaudelle.lähde?
Marraskuussa 2021 Teodoro Obiang Nguema Mbasogo nimitettiin puolueensa kongressissa ehdokkaaksi kuudennelle kaudelle vuoden 2023 vaaleissa.lähde?
Kaikki paitsi kaksi paikkaa satapaikkaisesta kansallisesta parlamentista kuuluvat demokraattiselle puolueelle. Oppositio on toiminut paikkaajana vapaan lehdistön puutteelle levittämällä näkökantojaan.
Noin 90 % kaikista oppositiopoliitikoista elää maanpaossa, 550 Obiangin vastaista aktivistia on vangittu ja useita tapettu Obiangin valtaannousun jälkeen. Obiang valittiin uudelleen 1996, 2002 ja 2009, mutta vaalijärjestelyt eivät olleet kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan hyväksyttäviä.[5]
Heinäkuussa 2003 valtiollinen radio ylisti presidenttiä maan Jumalaksi jolla on "pysyvä yhteys Kaikkivaltiaaseen" ja "voi tappaa kenet tahansa ilman erillistä selontekoa".[6]
Vallankaappausyritys 2004
Maaliskuussa 2004 Obiang kertoi, että Yhdysvalloilla, Isolla-Britannialla ja Espanjalla oli liitto, jonka oli määrä syöstä hänet vallasta.
7. maaliskuuta 2004 brittiläinen palkkasoturi Simon Mann ja hänen 69 miehen joukkonsa pidätettiin Hararen lentokentällä Zimbabwessa. Heidän Boeing 727 -koneessaan oli runsas aselasti. Samaan aikaan kahdeksan muuta palkkasoturia pidätettiin Guineassa. Miehiä syytettiin vallankaappauksen suunnittelusta. Myös Sir Mark Thatcher, entisen pääministeri Margaret Thatcherin poika pidätettiin Etelä-Afrikassa osallisuudesta kaappausyritykseen. Guinea syytti aluksi myös Etelä-Afrikkaa osallisuudesta kaappaukseen.[7]. Simon Mann luovutettiin neljä vuotta myöhemmin Zimbabwesta Päiväntasaajan Guineaan, jossa hänet tuomittiin 34 vuodeksi. Obiang kuitenkin armahti hänet vuoden päästä. Kaappauksen taustalla oli BBC:n mukaan maanpaossa elävä oppositiojohtaja Severo Moto Nsá, joka oli tarkoitus nostaa maan johtoon, ja libanonilainen liikemies Ely Khalil.[8]
Mann kertoo myös varoittaneensa Obiangia uudesta kaappauksesta 2011. Tämän juonen taustalla Mann kertoo olleen Moton ja Khalilin lisäksi ranskalaisen lakimiehen William Bourdonin (mm. Sherpa, Transparency International, Survie ja SOS Racisme -järjestöt) ja liikemies George Sorosin. Soros on kieltänyt osallisuutensa.[8]
Obiang on kärsinyt muun muassa eturauhassyövästä muiden sairauksiensa ohella. Hoitojen aikana 2005 hänen kerrottiin painavan alle 50 kiloa.[1]
Kysymys siitä, kenelle valta siirtyy Obiangin jälkeen, hallitsee maata. Käynnissä on poliittinen kamppailu maan eliitin kesken. Obiang haluaa poikansa (Teodoro Nguema Obiang Mangue), jonka on kerrottu viettävän säännöllisesti vastuutonta elämääselvennä, ottavan vallan.
Marraskuussa 2005 Obiang piti tärkeän tapaamisen puolueensa kanssa, jossa hänen uskotaan yrittäneen muodostaa varapresidentin virkaa, jonka hän olisi sitten täyttänyt pojallaan. Hänen paheneva terveydentilansa vaatii häntä matkustamaan ulkomaille hoitoon kahdesti kuussa, mikä jättää maan entistä haavoittuneemmaksi vallankumoukselle.
Obiang valittiin kuitenkin vielä uudelle kaudelle marraskuussa 2009. Hän sai 96,7 prosenttia äänistä.[9] Vuoden 2016 vaaleissa vastaehdokas Avelino Mocache Benga sai 1.5 prosenttia äänistä.[10]
Aikakauslehti Forbes kertoi vuonna 2006 Obiangin olevan yksi rikkaimmista valtionpäämiehistä yli 600 miljoonan dollarin varallisuudellaan.[11]
Vuonna 2012 nimitettiin presidentin poika Teodorin Obiang maan varapresidentiksi. Presidentin poika on tunnettu äärimmäisen ylellisestä elämäntavastaan. Vuonna 2020 ranskalainen tuomioistuin tuomitsi hänet maksamaan 30 miljoonaa euroa sakkoja Päiväntasaajan Guinean julkisten varojen käytöstä omaan ylelliseen elämäänsä, johon on kuulunut kalliit kiinteistöt Euroopassa, ylelliset autot, taide, jalokivet, kellot ja designvaatteet.[12]
Päiväntasaajan Guinean taloutta määrittelee huono hallinto, korruptio, nepotismi ja sitä on kuvattu suoranaiseksi kleptokratiaksi. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt, mm. ExxonMobil, ovat maksaneet oikeuksistaan toimia maassa ja rahojen on todettu menevän suoraan maata yli 40 vuotta johtaneelle presidentille ja hänen lähipiirilleen. Kouluja ja sairaaloita ei ole öljyvaroilla rakennettu; kansasta lähes puolet elää edelleen öljybuumin keskellä köyhyysrajan alapuolella. Presidentin poika ja tämän seuraajakseen nimeämä varapresidentti Teodoro Nguema Obiang, joka tunnetaan paremmin nimellä Teodorin Obiang, on joutunut eri puolilla maailmaa korruptioon ja rahanpesuun liittyvien selvittelyiden ja syytteiden kohteeksi. Hän on ranskalaisen tuomioistuimen mukaan sijoittanut maansa julkisia varoja kymmeniä miljoonia dollareita kartanoon, urheiluautoihin (mm. erityisen kallis ja ainutlaatuinen Lamborghini Veneno) ja jalokiviin.[13]
