Teekutsuliikkeen Veronmaksajien marssi Washingtonissa 12. syyskuuta 2009.
Teekutsuliike (Tea Party movement, Tea Party -liike) oli yhdysvaltalainenkonservatiivinen poliittinen liike, joka syntyi vuonna 2009 osittain Barack Obaman taloudellisen apupaketin nostattamien protestimielialojen pohjalta.[1] Tämä organisoimaton liike paitsi vastusti pelastuspaketteja, halusi muutenkin pienentää julkista sektoria.[2] Liike vastusti myös Barack Obaman persoonaa.[3] Liikkeessä oli niin yksilönvapauksia kannattavia libertaareja kuin vanhoillisia konservatiivejakin.[2]
Liikkeen nimi "TEA" tarkoittaa "On jo verotettu tarpeeksi" (Taxed Enough Already)[2], minkä lisäksi nimi on samalla viittaus Bostonin teekutsuihin.
Vuoteen 2016 mennessä Politico-lehden mielestä teekutsuliike oli kuollut, koska republikaanit olivat omaksuneet monia sen ajamia asioita.[7] Myös CNBC:n mielestä vuonna 2019 republikaanien konservatiivinen siipi oli käytännössä hylännyt teekutsuliikkeen nimen.[8]
Liike sai nimensä Bostonin teekutsuista, ja ensimmäisenä sitä käytti CNBC-talouskanavan toimittaja Rick Santelli 17. helmikuuta 2009 nostattaessaan ihmisiä Obaman asuntovelkaisille suuntaamaa apupakettia vastaan ja kehottaessaan heitä "Chicagon teekutsuille". Liikkeen nimissä järjestettiin runsaasti veroja vastustavia mielenosoituksia eri puolilla Yhdysvaltoja, ja eri kyselyissä sen ajatuksia kannattaa 20–40 prosenttia yhdysvaltalaisista.[1]
Ensimmäinen valtakunnallinen konferenssi järjestettiin Nashvillessä helmikuussa 2010 järjestäjänä Tea Party Nation -järjestö. Liike ei ollut htenäinen, vaan se koostui sadoista itsenäisistä järjestöistä. Sen ajatukset eivät myöskään muodostaneet johdonmukaista linjaa, mutta perusnäkemyksiä olivat pienet verot, budjettikuri, valtion vallan supistaminen, markkinoiden viisaus ja laajat yksilönvapaudet.[1] Myös ilmastomuutoksen kieltäminen, päästökaupan lopettaminen tai sosialismin ja kommunismin vastustaminen saivat kannatusta sen jäsenten parissa. Liikkeen piirissä esitettiin myös ajatuksia, joiden mukaan Obaman syntymätodistus olisi väärennetty. Liikkeen parista nousi huhuja joiden mukaan Obama olisi muslimi. Ääriryhmien pelättiin turvautuvan aseelliseen väkivaltaan.[9]
Kesällä 2011 tehtyjen mittausten mukaan liikkeen kannatus alkoi hiipua, ja jo 40 prosenttia yhdysvaltalaisista suhtautui siihen kielteisesti.[10]
Kesällä 2011 teekutsuliikkeen nouseva tähti Michele Bachmann ilmoitti pyrkivänsä republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Bachmann vastusti homojen avioliitto-oikeutta ja aborttia, kannatti älykkään suunnittelun opettamista kouluissa ja kutsui ilmastonmuutosta huijaukseksi. Bachmann syytti Obamaa sosialismin tuomisesta Yhdysvaltoihin ja Yhdysvaltain vastaisista näkemyksistä. Bachmann myös vastusti Obaman terveydenhuoltouudistusta.[14] Bachmann vetäytyi kisasta tammikuussa kärsittyään tappion lukuisten osavaltioiden esivaaleissa.[15]
Republikaanien presidenttiehdokkaaksi valittu Mitt Romney kuitenkin valitsi teekutsuliikkeen suosikkeihin kuuluvan Paul Ryanin varapresidenttiehdokkaakseen elokuussa 2012.[16]
Hiipuminen
Teekutsuliikkeen toiminta alkoi hiipua vuonna 2010.[17][18] Harwardin professori Theda Scokpolin mukaan teekutsuliikkeen ryhmien määrä Yhdysvalloissa väheni 1000 ryhmästä 600 ryhmään vuosina 2009-2012, mikä oli kuitenkin "hyvä selviytymisaste". Liikkeen ryhmien nähtiin siirtyneen enemmän paikallispolitiikkaan isojen koko maata koskevien mielenosoitusten sijaan.[17] Vuonna 2016 Politico näki teekutsuliikkeen kokonaan kuolleen, koska se "tapettiin sisältä päin"; "Kansalliset poliittiset toimintakomiteat, jotka pyysivät loputtomasti rahaa liikkeen todellisilta kannattajilta ehdokkaidensa ja asioittensa tukemiseksi, riistivät elinvoiman ja resurssit orgaaniselta, politiikkaan perustuvalta ruohonjuuritason liikkeeltä." Valtavirran republikaanien kuten Donald Trumpin ja Ted Cruzin nähtiin omaksuneen liikkeen ajatuksia.[7]CNBC:n mielestä republikaanien konservatiivinen siipi oli vuonna 2019 "käytännössä luopunut teekutsuliikkeen nimestä".[8] Vuonna 2020 The Washington Post näki teekutsuliikkeen muuttuneen kokonaan Trumpin ympärille keskittyneeksi liikkeeksi, johtuen liikkeen ja Trumpin poliittisten näkemysten samankaltaisuuksista. Myös Trump itse oli tietoinen hänen ja teekutsuliikkeen välisestä jatkuvuudesta, kuten hän kertoi haastattelussaan toimittajalle: "Nuo ihmiset ovat silti täällä. He eivät ole muuttaneet näkemyksiään. Teekutsuliike on edelleen olemassa – paitsi että nyt se on Make America Great Again."[19]
Myös Suomessa oli oma Teekutsuliike, "poliittisesti sitoutumaton, järjestäytymätön vapaa kansanliike", jonka osallistujien päämääränä on "vähentää valtion sekaantumista ihmisten elämään".[2]
Kritiikki
Teekutsuliikkeen rahoituksesta ja liikkeen todellisista taustavoimista nousi kysymyksiä. Brittiläisen The Guardianin mukaan Teekutsuliikkeen ilmastonmuutoksen kiistävät ehdokkaat, Jim DeMint ja James Inhofe, ovat saaneet rahoitusta BP:ltä ja muilta suurilta saastuttajilta kaikkiaan 240 200 dollaria.[23] The New York Times raportoi Wall Streetille annettuja elvytyspaketteja vastustavan liikkeen saavan paradoksaalisesti rahoitusta miljardööreiltä, kuten mediamoguli Rupert Murdochilta sekä miljardööriveljeksiltä, David Kochilta ja Charles Kochilta.[24] Kummankin Kochin veljeksen omaisuus on yli 20 miljardia dollaria, ja he ovat Forbesin rikkaimpien ihmisten listalla jaetulla viidennellä sijalla. He ovat perustaneet vapaata markkinataloutta kannattavan säätiön Americans for Prosperity.
Teekutsujen vastineeksi Annabel Parkin aloitteesta perustettiin Coffee Party USA -liike[25], joka korostaa moniarvoisuutta ja vaaleilla valitun hallinnon tukemista.[9]
Vuonna 2010 Teekutsuliike aiheutti kohua järjestämällä "Kunnian palauttamiseksi" nimetyn kokoontumisen Washingtonissa päivänä, jolloin Martin Luther Kingin legendaarisesta "Minulla on unelma"-puheesta tuli kuluneeksi tasan 47 vuotta. Syytösten mukaan liike pyrki valjastamaan Kingin omien tavoitteidensa ajamiseen ja tapahtuma loukkasi pastorin muistoa. Glenn Beckin mukaan ajankohta oli puhdas sattuma.[26]
Lähteet
↑ abcPekka Mykkänen, Obamaa pelkäävä ja vihaava teekutsuliike paisuu nopeasti; Tausta, Helsingin Sanomat, 14.3.2010 s. B2
↑ abcd"Teetä vai sympatiaa", toimittaja Jaakko Lyytinen, Helsingin Sanomat 16.5.2010, s. D3
↑ The Billionaires Tea Party | Dokumenttielokuva | Viitattu 20.01.2010
↑ abArrillaga, Pauline: Tea Party 2012: A Look At The Conservative Movement's Last Three Years HuffPost Politics. 14.04.2012. Arkistoitu Viitattu 08.08.2022. (englanniksi)
