Vuonna 1950 Tauno Luiro saavutti mäkihypyssä poikien Suomen mestaruuden ja seuraavana vuonna nuorten Suomen mestaruuden Antti Hyvärisen ollessa toisella sijalla.[2] Luiro hyppäsi Oberstdorfissa2. maaliskuuta1951 silloisen maailman kaikkien aikojen pisimmän mäkihypyn, 139 metriä. Hän rikkoi edellisen ennätyksen neljällä metrillä. Uusi ennätys säilyi maailmanennätyksenä vuoteen 1961[3], jolloin Jugoslavian Joze Slibar hyppäsi kaksi metriä pidemmälle. Ensimmäinen suomalainen, joka hyppäsi Luiroa pidemmälle, oli Juhani Ruotsalainen, joka vuonna 1972 hyppäsi 162 metriä.
Helmikuussa 1951 Luiro oli ensimmäinen ei-norjalainen, joka voitti nuorten mäkikilpailun Holmenkollenilla. Oslon olympialaisissa vuonna 1952 Luiro oli 18:s[4].
Luiro sairasti diabetesta, ja vuonna 1955 hän sairastui keuhkotuberkuloosiin, johon menehtyi Muurolan parantolassa. Suomen Hiihtoliitto oli myöntänyt Luirolle ansiomerkkinsä vain hetkeä ennen kuolinuutisen saapumista.[2]
