Ždanokan ura politiikassa alkoi Riian kaupunginvaltuustossa 1989 ja Latvian sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston jäsenenä 1990. Hän osallistui myös interfront-liikkeeseen. Ždanokalta kiellettiin osallistuminen saeiman vaaleihin Latvian itsenäistyttyä Neuvostoliitosta, ja hänen oikeutensa pitää Riian kaupunginvaltuuston paikkaa poistettiin 1999, koska hän oli aktiivinen kommunistisessa puolueessa, jonka väitettiin tukeneen vallankaappausta Neuvostoliitossa 1991 hallitusta vastaan. Ždanoka haastoi Latvian tasavallan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jonka 5–2-päätöksen mukaisesti Latvia pidättäytyi asiaa koskeneen lakinsa täytäntöönpanosta. Ždanokasta tuli Euroopan parlamentin jäsen 2004. Latvian tasavalta valitti oikeuden päätöksestä siksi, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ollut ottanut riittävästi huomioon päätöksessään Latviassa vaikuttavaa Latvian liittämistä Neuvostoliittoon, minkä vuoksi toinen oikeusselvennä päätti äänin 13–4, ettei Ždanokan oikeuksia ollut loukattu. 2005 Ždanoka oli yksi EU Russian-Speakers' Alliancen perustajista.
Vuonna 2014 Ždanoka matkusti KrimilleEuroopan parlamentin kustantamana toimiakseen ”vaalitarkkailijana” Venäjänmiehittämällä niemimaalla järjestämässä laittomassa kansanäänestyksessä.[1] Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz sekä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brok nuhtelivat Ždanokaa kirjeitse.[2]
Vuoden 2018 parlamenttivaaleissa Ždanoka pyrki jälleen saeimaan Latvian venäläisen liiton listan 1. ehdokkaana Vidzemessä, mutta keskusvaalilautakunta hylkäsi hänen ehdokkuutensa samalla perusteella kuin aiemminkin.[3] Ždanoka valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi valituksen.[4] Ždanoka on valittanut päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.[5]
Maaliskuussa 2022 Ždanoka oli yksi 13:sta europarlamentaarikosta, jotka äänestivät Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan.[6] Huhtikuussa hän erosi Euroopan parlamentin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmästä.[7] Toukokuussa 2022 Ždanoka joutui poliisin kiinniottamaksi hänen osallistuttuaan luvattomaan, Puna-armeijan muistomerkin purkamista vastustavaan mielenosoitukseen Riian Raatihuoneentorilla.[8]
Ruotsalaiset, baltialaiset ja venäläiset toimittajat paljastivat vuonna 2024 Ždanokan olleen Venäjän vakooja ainakin vuosina 2004–2017. Hän oli vaihtanut viestejä kahden FSB-kontaktin kanssa.[9]
