Tähtitieteen harrastuksella tarkoitetaan tähtitaivaan kohteiden ja ilmiöiden katselua, harrastusluonteista tutkimista ja tähtitieteen tutkimuksen seuraamista omaksi iloksi. Usein tähtiharrastuksen alueelle lasketaan myös avaruustekniikan seuraaminen ja harrastaminen sekä ilmakehän ilmiöiden tarkkailu.
Tähtitieteen harrastus tapahtuu yleensä jonkun tähtiharrastusyhdistyksen puitteissa, Suomessa Ursan tai jonkun paikallisen tähtiyhdistyksen.
Tähtitieteen harrastajat harvemmin pyrkivät tekemään itse tiedettä, vaan useimmiten kiinnostus tähtimaailman ilmiöihin on tiedollisen uteliaisuuden tyydyttämistä ja oman elinympäristön tarkkailua laajassa mittakaavassa. Toki edistyneimmät harrastajat ovat saavuttaneet jopa tieteellisesti merkittäviä tuloksia.
Tähtiharrastus voidaan jakaa karkeasti muutamaan osa-alueeseen:
Tiedollinen harrastus (”nojatuolitähtitiede”)
Kirjallisuuden lukeminen ja alan omaehtoinen opiskelu
Tähtitieteen ja avaruustutkimuksen uutisten seuraaminen
Tieteellisten asioiden pohdiskelu
Esitelmien seuraaminen, kursseilla ja tähtinäytöksissä käynti
Havaitsevan tähtitieteen harrastus
Taivaan katselu, opettelu ja havainnointi erilaisilla havaintovälineillä (silmä, kiikari, kaukoputki, kamera). Havaitseva tähtitiede jaetaan moneen osa-alueeseen:
Esitelmien, kurssien ja tähtinäytäntöjen pitäminen sekä muu ohjattu toiminta
Kirjallisuutta
Hotakainen, Markus: Tähtitaivas. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28402-5
Karttunen, Hannu ym. (toim.): Tähtitieteen perusteet. (4. laitos. Ursan julkaisuja 87) Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 952-5329-30-5
Manner, Olli & Mäkelä, Veikko: Tähtitaivas paljain silmin. (Ursan julkaisuja 104) Helsingissä: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2007. ISBN 978-952-5329-60-5
Oja, Heikki: Polaris: Koulun tähtitieto. (7. uusittu painos. Ursan julkaisuja 50) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2004. ISBN 978-952-5329-75-9
Vamplew, Anton: Tunnista tähtikuviot. ((Simple stargazing, 2006.) Suomentaneet Juho Gröndahl, Sirpa Hietanen ja Sirje Niitepõld) Helsinki: Nemo, 2009. ISBN 978-952-240-012-3