Svante Sundman (12. toukokuuta 1895 Helsinki – 14. helmikuuta 1969 Helsinki[1]) oli suomalainen meriupseeri, kauppa- ja teollisuusministeriön merenkulkuosaston osastopäällikkö ja myöhemmin merenkulkuhallituksen pääjohtaja sekä entinen merivoimien komentaja. Hän oli SOTEVAn (Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta) merkittävimpiä toimijoita.
Elämä ja ura
Sundmanin vanhemmat olivat kauppias Johan August Sundman ja Alexandra Lundqvist. Svante Sundman valmistui ylioppilaaksi 1914 ja sotilasopintoja hän suoritti Merisotakoulussa 1920–1922 sekä Ruotsin Merisotatakorkeakoulussa, valmistuen 1929.[1]
Sundman palveli uransa alussa laivaston esikunnassa 1918–1919 sekä puolustusministeriössä 1919–1920. Rannikkolaivastossa hän palveli 1920–1924 opintojensa ohessa. Yleisesikunnassa toimistoupseerina hän toimi 1923–1924. Rannikkotykistörykmentti 3:n laivuepäällikkönä Sundman oli 1925–1929. Suojeluskuntien yliesikunnan palveluksessa hän oli 1929–1934. Koululaiva Suomen Joutsenella hän johti laivaston reserviupseerikurssia 1930–1931.lähde?
Sundman toimi Merisotakoulun johtajana 1933–1935 ja lisäksi opetti Sotakorkeakoulussa ja eri kursseilla. Panssarilaiva Ilmarisen päällikkönä Sundman oli 1935–1936. Merivoimien esikuntapäällikkönä hän toimi 1936–1938.[1]
Vuonna 1938 Sundman siirtyi Merenkulkuhallituksen päälliköksi. Nimityksessä sivuutettiin useita kokeneita siviilivirkamiehiä, kun pääministeri A. K. Cajanderin hallituksen tavoitteena oli ollut vahvistaa maanpuolustusta ja sen roolia merenkulkuhallinnossa.[1]
Sodan syttyessä Sundmanin vastuulle tuli runsaasti meripuolustuksellisia vastuita. Hän toimi aluksi Lounais-Suomen meripuolustusalueen päällikkönä 1939–1940 ja syyskuun alusta 1940 marraskuun loppuun 1944 Merivoimien esikuntapäällikkönä.[1]
Sundman ryhtyi hoitamaan kauppa- ja teollisuusministeriön merenkulkuosaston päällikön virkaa jo vuonna 1942 ja virallisesti vuodesta 1945, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1965 saakka. Hän laski jo jatkosodan aikana, että Suomeen tultaisiin tarvitsemaan sodan jälkeen runsaasti telakka- ja laivanrakennuskykyä, mikä johti osaltaan uuden telakan rakentamisen Raumalla. Sotien jälkeen laivanrakennusta tarvittiinkin runsaasti Suomen sotakorvausten maksamiseen.[1]
Sundman toimi Suomen sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan puheenjohtajana 1948–1953. Tehtävän hoitamisessa häntä kuvattiin rauhalliseksi ja asialliseksi herrasmieheksi, mikä oli suuresti avuksi vaikeuksien ratkaisemisessa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Svante Sundman Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 7.3.2021.
Aiheesta muualla
