Suzanne Lacore syntyi kohtuullisen hyvin toimeentulevaan perheeseen. Hänet sijoitettiin vuonna 1887 nunnien ylläpitämään sisäoppilaitokseen ja sieltä hän sai päästötodistuksensa. Sen jälkeen hän suoritti ansiokkaasti sisäänpääsykokeen Kansakouluopettajia valmistavaan normaalikouluun, josta hän kolmen vuoden opiskelujen jälkeen valmistui kansakoulunopettajaksi.
Ura
Muistolaatta talossa, jossa Suzanne Lacore asui Ajatissa asuessaan.
Suzanne Lacore työskenteli kansakoulunopettajana koko uransa ajan Dordognessa eli aina vuodesta 1894 aina eläköitymiseensä saakka, joka tapahtui vuonna 1939. Hän toimi vuosina 1894–1900 Theonissa, sen jälkeen vakinaisessa virassa Fossemagnessa 1900–1903 ja sen jälkeen Ajatissa vuodesta 1903 aina vuoteen 1930 saakka. Samaan aikaan hän toimi myös poliittisesti aktiivina yhteiskunnallisena vaikuttajana.[1]
Vuonna 1906 hän liittyi Section française de l’Intenational ouvrièren (SFIO) toimintaan ja siten hänestä tuli sosialistinen militantti. Tähän aikaan hän oli ainoan Dordognen departementin sosialistipuolueen naisjäsen. Vuodesta 1906 lähtien hän kirjoitti artikkeleita paikalisiin, alueellisiin ja kansallisiin lehtiin, eritoten hän oli aktiivinen vuosina 1906–1914.[2] Nimimerkilla Suzon hän kirjoitti erittäin voimakkaasti kantaa ottavia artikkeleita kapitalistista järjestelmää vastaan ja sosiaalisen vallankumouksen puolesta
Merkittävä vaihe Suzanne Lacoren elämässä tapahtui 4. kesäkuuta 1936 kun hänet yhdessä kahden muun naisen, Cécile Brunschvicgin ja Irène Joliot-Curien kanssa valittiin Kansanrintaman muodostamaan Léon Blumin hallitukseen[3]. Tällöin naisilla ei Ranskassa ollut äänioikeutta tai heillä ei ollut mahdollisuus asettautua ehdokkaaksi, tämä muutos tapahtui vasta vuonna 1944.[4]
Kirjallinen tuotanto
Socialisme et féminisme, Paris, éditions de l'Équité, 1914.
Le Rôle de l'institutrice, Cahors, éditions de la Fédération féministe du Sud-Ouest, 1919.
Femmes socialistes, Paris, éditions de la SFIO, 1932.
La Femme dans l'agriculture, Cahiers des « Amis de Jacquou le Croquant », Paris, 1938.
L'Émancipation de la Femme, Paris et Limoges, éditions de la Perfrac, Les Cahiers de la Démocratie, 1945.
Enfance d’abord ! (préface de Guy Mollet), Périgueux, éditions Fanlac, 1960.
Lähteet
↑Guy Penaud, Dictionnaire biographique du Périgord, Éditions Fanlac, 1999.
↑ Les droits des femmes », À Périgueux, no 6, mars 2015.
↑Christine Bard, « Les premières femmes au Gouvernement (France, 1936–1981) », Histoire@Politique – Politique, culture, société (revue électronique du Centre d'histoire de Sciences Po), no 1, mai-juin 2007.
