Sulkavan seurakunta sai alkunsa oletettavasti vuonna 1630, jolloin Viipurin piispaNicolaus Magni Carelius nimitti Lauri Matinpojan kirkkoherraksi ja kenraalikuvernööri Niilo Tuurenpoika Bielke määräsi kirkkoherralle virkatalon maiksi autiotiloja kappelikunnan alueelta. Asiakirjoja perustamisesta ei ole säilynyt. Uusi kirkkopitäjä muodostettiin Säämingin Iitlahden kappelikunnasta. Uuteen pitäjään liitettiin Karjulanmäen, Ryhälän, Kammolan, Partalan ja Linkolan alue Puumalan neljänneskunnasta sekä Ruottilan ja Sairalanmäen, Mäntysen ja Leipämäen kylät Juvan pitäjästä. Rantasalmesta pitäjään liitettiin Halttula ja osa Maaralaa. Näin pitäjä sai muodon, jollaisena myös nykyinen Sulkavan kunta tunnetaan.
Perustamisaikana pitäjässä on arveltu olleen asukkaita noin 1 600 henkeä. Tästä määrä ei seuraavien sadan vuoden aikana kohonnutkaan. Seurakunnan varhaisten aikojen tapahtumista ei ole säilynyt tietoja asiakirjojen katoamisen johdosta.[3]
Kirkkopitäjän hallinnosta 1600-luvulla vastasi kirkkoherra, jonka vastuulla oli että kirkon tilit olivat "selkiänä" ja varat tallessa "kircon arcusa" jossa oli "colme lucua ja awainda". Seurakunnalla oli kirkkoväärti, jonka lisäksi kirkkokurin ja siveellisyyden säilymistä valvoivat kuudennusmiehet. Sulkavalla sunnuntaisin järjestystä kirkonmäellä piti piispannimismies, josta on tietoa vuodelta 1653.[4]
Kahden maan kansalaisia
Turun rauhan raja jakoi vuonna 1743 seurakunnan kahteen osaan, joista toinen kuului entiseen tapaan Ruotsin valtakuntaan, toinen itäinen osa Venäjään. Seurakunnan toiminta jatkui kuitenkin lähes entiseen tapaan koko valtakunnanrajan olemassaolon ajan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Venäjän puoleisista kylistä Lohilahdesta ja Telataipaleelta käytiin kirkossa Sulkavalla, vainajat haudattiin Sulkavan hautausmaahan, Sulkavan papit kastoivat ja vihkivät entiseen tapaan ja ensimmäiseen kirkkoneuvostoon vuonna 1779 valittiin myös Venäjän puoleisten seurakuntalaisten edustaja. Myöskään koko seurakuntaa koskevasta väestökirjanpidosta ei luovuttu.[5]
Seurakunta yhdistyy
Suomen sodan jälkeen seurakunta yhdistyi jälleen. 1800-luvun alkupuolen suurhankkeena oli uuden kirkon rakentaminen. Erityisesti 1800-luvulla seurakunta toimi edistyksen edelläkävijänä. Kansanopetuksen olivat aloittaneet jo 1700-luvulla Aron ja Klas Molander (kirkkoherra ja kappalainen), ja lukutaitoisia oli opetuksen ansiosta 118. Kirjasto perustettiin Sulkavalle seurakunnan aloitteesta 1861. Lukkari toimi rokottajana vuoteen 1859 asti, mutta diakoniatyöllä oli roolinsa terveydenhoidossa aina vuoteen 1973 jolloin kansanterveyslaki astui voimaan. Seurakunnan ja kunnan hallinnon erottamisesta määrättiin asetuksella vuonna 1865, mutta Sulkavalla ero astui voimaan käytännössä vasta vuonna 1871.[6]
Seurakunnan lakkauttaminen
11.8.2021 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli teki esityksen seurakunnan lakkauttamisesta. Tuomiokapitulin käsityksen mukaan Sulkavan seurakunnan olisi ollut vaikea jatkaa itsenäisenä seurakuntana. Tähän vaikuttivat erityisesti jäsenmäärän lasku ja heikot taloudelliset resurssit. Näiden lisäksi vaikeudet rekrytoida henkilöstöä vaaransivat seurakunnan tehtävän toteutumisen. [7]. Kirkkohallitus teki 25.1.2022 päätöksen Sulkavan seurakunnan lakkauttamisesta ja liittämisestä Savonlinnan seurakuntaan 1.1.2023 alkaen.[8] Päätöksen myötä Sulkavalla alettiin kerätä nimiä vetoomukseen seurakuntaliitoksen keskeyttämiseksi.[9]
Jäsenmäärän historiallinen kehitys
Seurakunnan jäsenmäärä on ollut tasaisesti laskeva 1999-2016 [10]. Vielä 1700-luvulla väkiluku on ollut 3 000 asukkaan paikkeilla, mistä kasvu aina 1950-luvulle oli tasaista. Suurimmillaan jäsenmäärä on ollut tuolloin yli 7 000 henkeä. Sen jälkeen pudotus on ollut jyrkkää erityisesti 1970-luvulla pääasiassa muuttoliikkeen ja myöhemmin erityisesti jäsenistön ikärakenteen ja siitä johtuvan luonnollisen poistuman johdosta. Vuonna 2007 jäsenmäärän lasku oli 75 henkeä, josta valtaosa johtui luonnollisesta poistumasta. Kirkosta eronneita oli tuona vuonna 16.[11]
Seurakunnan toiminta
Jumalanpalveluselämä
Jumalanpalveluselämän keskipisteenä on luonnollisesti ollut Sulkavan kirkko. Vuonna 1852 alettiin järjestää lisäksi vesikansalaisille eli järviyhteyden takana asuville Lohilahden asukkaille kerran vuodessa jumalanpalvelus, joka kiersi isommissa taloissa. Lohikosken kirkko valmistui vuonna 1934 palvelemaan lohilahtelaisia. Maakirkkojen pito eri puolilla pitäjää yleistyi 1800-luvun lopulla. Saarna oli jumalanpalveluksessa pitkä – saattaen kestää tunninkin ja tilaisuus kokonaisuudessaan useita tunteja. Se ei sulkavalaisia tunnu häirinneen: liikenne sisään ja ulos kirkosta oli 1880-luvulla sen verran vilkasta, että piispa seurakuntaa tarkastaessaan arvosteli 'hevosen luona käyntiä'. Vilkasta oli kirkossa sisälläkin. Muistitietojen mukaan kappalainen J.H. Lindh oli kesken saarnaa puuskahtanut: "Mittee työ akat huuvatatte niitä lapsia!"[12]
Kristillistä elämää tukenut opetusmuoto, kinkerit, on Sulkavalla jatkunut läpi vuosisatojen. Kinkerit järjestetään edelleen vuosittain vaikka kinkeripiirejä kylillä onkin jouduttu väen vähentyessä yhdistelemään.
Vuosien varrella jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä on hiljalleen vähentynyt. Vielä 1900-luvun alkupuolella kävijöitä saattoi olla 200–300. Myöhemmin erityisesti 2000-luvulla määrät ovat laskenee alle sadan. Prosentuaalisesti jumalanpalvelukset ovat jo kauan tavoittaneet 4–5 prosenttia seurakunnan jäsenistöstä, eikä tässä ole tapahtunut muutoksia. Taisto Salmenkiven ollessa kirkkoherrana jumalanpalveluksiin panostettiin erityisesti: osallistuttiin jumalanpalvelusuudistuksen kokeiluun ja järjestettiin kylien omia kirkkopyhiä.[13]
Nykyisin jumalanpalvelusta vietetään Sulkavan kirkossa ja talvisin vaihtoehtoisesti seurakuntatalossa. Lohikoskella järjestetään jumalanpalvelus kerran kuussa. Sulkavan seurakunnassa järjestetään myös aika ajoin Tuomasmessuja. Kesällä toimintaan kuuluvat kylillä järjestettävät suosituiksi tulleet metsäkirkot.
Kirkkomusiikki Sulkavalla
Ennen urkujen hankkimista Sulkavalla lukkarit johtivat virrenveisuuta ja virsien opetusta. Sulkavan seurakunnan ansiokas lukkari David Vauhkonen julkaisi Suomalaisten virtten nuottikirja[14] nimisen julkaisun vuonna 1884. Urut Sulkavan kirkkoon hankittiin 1892.[15] Koska lukkari ei ollut urkujensoittotaitoinen urkurin tehtävässä toimi opettaja Antti J. Hämäläinen, jonka johdolla Sulkavalla ensimmäisen kerran esitettiin kirkossa Hoosianna moniäänisesti vuonna 1886. Seurakunnan ensimmäiseksi vakinaiseksi lukkari-urkuriksi valittiin vuonna 1908 Yrjö Valtter Teittinen. Vuonna 1910 aloitti toimintansa hengellinen naiskuoro rovastinna Anna Cleven johdolla. Seurakuntalaisten musiikillinen osaaminen alkoi vahvistua kanttorin toiminnan myötä. Kanttori Teittinen aloitti kirkkokonserttien järjestämisen. Kirkkokuoron toiminta alkoi vuonna 1923. 1950-luvulla musiikkitoiminta oli vilkasta. Paikkakunnan omin voimin valmistettiin musiikkiesityksiä suurella kokoonpanolla ja kyläkuoroja syntyi Lohikoskelle, Leipämäelle ja Väätälänmäelle. Kirkko sai uudet urut vuonna 1964.[16] Seurakunnassa toimii kirkkokuoron lisäksi lastenkuoro Pieni Liekki ja naperomuskari sekä projektiluonteisesti Tuomasmessujen yhteydessä Tuomaskuoro.
Lähetystyö
Sulkavan seurakunnan lähetystyö alkoi jo 1859 Suomen lähetysseuran perustamisen myötä, jolloin lähetystyölle alettiin kerätä kolehteja. 1800-luvun loppupuoliskolla Sulkavalla virisi lähetystyöinnostus. Sulkavalta kotoisin ollut Albin Savola (ent. Popoff) hakeutui lähetyskouluun, josta hänet lähetettiin vuonna 1893 lähetyssaarnaajaksi Ambomaalle. Hän ansioitui ndongankielisen virsikirjan laatijana. Koko 1900-luvun lähetyskannatus seurakunnassa oli vahvaa: lähetyspiirejä ja ompeluseuroja on ollut kymmenittäin kylillä. Savolan jälkeen Sulkavalta lähetystyöhön lähteneitä ovat olleet Marikka Hintsanen (Karhumäki), Lea Juutilainen ja Kaija Julkunen[17].
Sulkavan seurakunnan lähetystyön tämänhetkisiä kohteita ovat Nepal lähetyskenttänä sekä nimikkolähetteinä Sirkka Rautiainen Pakistanissa ja Kaija Julkunen Tansaniassa.[18]
Diakoniatyö
Sulkavan seurakunnan diakoniatyössädiakonin kumppaneina toimii laaja vapaaehtoisverkosto auttamassa avun tarpeessa olevia. Diakoniatyö järjestää ryhmiä ja tapahtumia sureville, työikäisille, päihdeongelmista kärsiville ja muille kohderyhmille. Ruohonjuuritason toimintaa ovat saunaillat Tapiolan leirikeskuksessa. Sulkavalla osallistutaan myös aktiivisesti yhteisvastuukeräykseen.[19]
Nuoriso- ja lapsityö
Seurakunnan lapsityöhön koostuu päiväkerhosta, pyhäkoulusta ja naperomuskarista. Seurakuntalaisten kannalta tärkeätä toimintaa ovat lapsia vanhempineen kirkkoon tuovat perhemessut, lasten kauneimmat joululaulut ja vuosittaiset kouluun lähtevien siunaustilaisuudet. Varhaisnuoret tavoitetaan koulujen päivänavausten, kouluilla järjestettävien kinkereiden ja leiritoiminnan kautta. Kerhoista erityisesti sirkuskerho on lasten suosiossa. Partio on tärkeä osa seurakunnan varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä. Nuorisotyönohjaaja toimii lippukunnanjohtajana Linnavuoren Tähyilijät -lippukunnassa.
Nuorisotyössä pääpaino on rippikouluissa. Nuorille järjestetään retkiä tapahtumiin. Sulkavan seurakunnassa toimii Changemaker-paikallisryhmä. Seurakunnan nuorisotyönohjaajana toimii Taru Piiroinen.[20]
Seurakunnan toimintaan liittyvät kiinteistöt ovat Sulkavan kirkko ja Lohikosken kirkko. Seurakuntatalo sijaitsee kirkon lähellä. Alun perin 1970-luvulla rakennettu seurakuntatalo remontoitiin vuonna 2003, jolloin sinne hankittiin Maire Pyykön ja Arkadi Aništšikin toteuttama lasimaalaus Ad lumen. Seurakunnan leirikeskus Tapiola sijaitsee Tuonilahdessa noin neljän kilometrin päässä kirkonkylästä. Seurakunnalla on Sulkavan kirkonkylässä kaksi hautausmaata, joista vanha hautausmaa on jonkinmatkaa kirkosta pohjoiseen, uusi välittömästi kirkkopihan kyljessä. Lohikosken kirkkoa ympäröi myös Sulkavan seurakunnan hautausmaa. Lisäksi seurakunnan hallinnassa olevia kiinteistöjä ovat asuintalo ja asuin-/virastotalo Uitonvirran rannalla.
Seurakunnan hallinto
Sulkavan kirkkovaltuuston puheenjohtajana (2015–2018) toimii Kaarina Virta. Seurakunnan hallinnossa työskentevät talouspäällikkö ja kanslisti.
Elokuussa 2021 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ehdotti Sulkavan seurakunnan lakkauttamista ja liittämistä osaksi Savonlinnan seurakuntaa 1.1. 2023 alkaen. Perusteeksi esitettiin nopeasti heikkenevä väestökehitys ja negatiivinen käyttökate[21]
↑Kirkkohallitus: Kirkon tilastollinen vuosikirja 2007. Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, 2008. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.4.2009).[vanhentunut linkki]
↑Sulkavan historia II, s. 321. Määritä julkaisija!
↑Sulkavan historia II, s. 318, 648. Määritä julkaisija!
↑Wauhkonen, D. & A. Nordlund: Suomalaisten virtten nuottikirja aakkosilla merkitty. Mikkeli: Wartiainen, 1884 (1885).
