Stegosaurus (myös Harjalisko, kirjaimellisesti ”kattolisko”) oli suuri kasvinsyöjädinosaurus, joka eli jurakauden loppupuolelta 154–144 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiileita on löydetty pääosassa Yhdysvalloista. Ravintona se käytti luultavasti matalia kasveja.
Stegosauruksen fossiili löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1877 Coloradosta, ja lajin nimesi Othniel Charles Marsh.[1] Sille annettiin nimi Stegosaurus, joka tarkoittaa ”katettu lisko”. Stegosaurusta on löydetty pääasiassa Yhdysvalloista, mutta myös Portugalista.[1]
Kuvaus
Stegosaurus verrattuna ihmiseen
Stegosaurus oli kasvinsyöjädinosaurus, joka asui noin 155 miljoonaa vuotta sitten jurakauden lopulla Pohjois-Amerikan länsiosassa ja eri puolilla Eurooppaa. Se tunnetaan selässään olleista kilvistä.[2]
Mielenkiintoista on se, että kaikista dinosauruksista Stegosauruksella oli yhdet pienimmistä aivoista. Vaikka Stegosauruksen aivojen todellinen anatomia on tällä hetkellä tuntematon, niiden painoksi on arvioitu noin kolme unssia, mikä on poikkeuksellisen vähän eläimelle, joka painaa yli viisi tonnia.[3]
S. ungulatus (oranssi) ja S. stenops (vihreä) verrattuna ihmisen kokoonStegosauruksen luuranko
Stegosaurus oli keskikokoinen kasvinsyöjä, joka käveli neljällä jalalla. Sen takajalat olivat pitemmät kuin etujalat, joten sen selkä vietti ylöspäin.[4] Stegosaurus kasvoi yleensä noin 6,5 metrin pituiseksi, mutta jotkut yksilöt jopa yhdeksän metrin pituisiksi. Se saattoi kasvaa neljän metrin korkuiseksi.[5][6][7] Ne painoivat noin 4,5 tonnia.[6]
Ravinto
Stegosaurus söi saniaisia
Stegosauruksen on oletettu syöneen lehtisammalta, saniaisia, korteita, cycadophyteita ja havupuita sekä myös hedelmiä.[8]
Puolustus
Stegosaurus ei ollut tarpeeksi nopea pakenemaan petoja, joten se tarvitsi hyvän puolustuksen. Sillä oli häntänsä kärjessä neljä 1,2 metrin pituista piikkiä. Stegosauruksella oli lisäksi selässään ja hännässään timantinmuotoisia litteitä levyjä, jotka saattoivat ehkä pelottaa pedon tiehensä ilman taistelua.[2][9]
Alusta alkaen oli selvää, että hännän piikit olivat puolustusase, mutta kilpien tarkoitus oli hämärä. Aluksi niiden oletettiin olevan suojakilpiä, mutta ne olivat oudossa paikassa ja liian korkealla ollakseen tehokkaita.[4] Tarkempi tutkimus osoitti, että kilvet olivat muodostuneet kennomaisista luista, ja että ne olivat täynnä verisuonia. Se oli kaikkein epätodennäköisin rakenne puolustautumisvälineeksi. Sitten keksittiin, että kilvet auttoivat ruumiinlämmön säätelyssä.[10] Kylminä aamuina Stegosaurus saattoi kääntyä aurinkoon ja lämmittää kilvet nopeasti. Kilpien läpi virtaava veri auttoi sitten kohottamaan ruumiinlämmön. Päivän kuumuudessa taas levyjen läpi puhaltava tuulenviri saattoi vilvoittaa dinosaurusta samoin kuin nykyisten norsujen korvat. On myös esitetty, että kilpien läpi virtaava veri värjäsi ne punaisiksi, ja se auttoi mahtailussa muita yksilöitä vastaan ja auttoi ehkä pelottamaan nälkäisen pedon pois.[11]
Aivot
Vaikka Stegosaurus oli suurikokoinen, sen aivot olivat pienet. 1880-luvulla Marsh teki valoksen Stegosauruksen aivo-ontelosta, mikä osoitti aivojen olleen hyvin pienet, kokoon verrattuna pienemmät kuin millään muulla dinosauruksella.[12]
Aivot olivat pienet moneen muuhun dinosaurukseen verrattuna, mutta normaalin kokoiset hitaalle kasvinsyöjälle.
Kuvia
Stegosauruksen aivot sijaitsivat sen pienessä päässä.
Stegosauruksen kilvet.
Stegosauruksen kilpi.
Stegosaruksen hännän piikkejä.
Lähteet
Joel Nurminen & Mikael Virtanen: Esihistoriallinen eläinmaailma. Gummerus, 2005.
