Levitation-albumin kiertueen jälkeen rumpali Ginger Baker ja kosketinsoittaja Keith Hale jättivät yhtyeen erimielisyyksien vuoksi. Rumpuihin palasi Hawklords-vaiheessa mukana ollut Martin Griffin, mutta uutta kosketinsoittajaa ei otettu kitaristi-laulaja Dave Brockin ja basisti Harvey Bainbridgen otettua vastuun myös kosketinsoittimista ja syntetisaattoreista. Soolo-kitaristina jatkoi Huw-Lloyd Langton. Näin yhtye oli kutistunut nelimiehiseksi.
Myös levytyssopimus Bronze Recordsin kanssa oli päättynyt. Apuun tuli Rockfield-studioiden omistaja Kingsley Ward, joka tarjosi yhtyeelle kolmen albumin sopimuksen omistamallaan Active-levymerkillä, joka toimi RCA-merkin alaisuudessa[1].
Albumin sisältö
Musiikillisesti albumi on lähempänä heavy rockia, joka albumin julkaisun aikoihin oli pinnalla NWOBHM-buumin myötä. Tieteiskirjailija ja yhtyeen taustavaikuttaja Michael Moorcock on näkyvästi mukana säveltäjänä ja laulajanakin kappaleessa "Coded Languages". Nimikappale, myös Moorcockin kirjoittama "Sonic Attack" oli mukana jo yhtyeen Space Ritual -albumilla vuonna 1973. Uusi versio on Bainbridgen lausuma tekno-vaikutteisen kompin säestämänä. Moorcockin sävellysten teemana albumilla on "puhekielen käyttö sosiaalisessa kontrollissa". Nimikappaleen ohella albumin tunnetuimmat kappaleet ovat Lloyd Langtonin säveltämä, nopeatempoinen "Rocky Paths" ja Brockin säveltämä, singlenäkin julkaistu "Angels Of Death". Kappaleessa "Psychosonia" lausetta "They are trying to rob us of our right to communicate" (suom. "He yrittävät ryövätä oikeutemme kommunikoida") toistetaan kirjain kerrallaan.
Albumin julkaisun jälkeen
Sonic Attack nousi Britannian albumi-listalla sijalle 19. Yhtye promotoi albumia syystalvella 1981 35:n konsertin Britannian kiertueella, jonka Lontoon Rainbow-teatterin konsertissa lavalla vierailivat entiset jäsenet Robert Calvert ja Nik Turner sekä Michael Moorcock.
Etenkin yhtyeen hevimmästä puolesta pitävät fanit arvostavat albumia, mutta albumia on myös kritisoitu mm. "Sonic Attack"-kappaleen uudelleennauhoituksesta, koska vanhaa Robert Calvertin lausumaa versiota pidetään klassikkona. Albumi aloitti tavallaan yhtyeen uuden trendin: vanhojen kappaleiden uudelleennauhoittamisen, jota yhtye on tehnyt viime vuosien aikana.
