Sodankäynnin taidon kirjoittajana pidetyn Sun Wun eli Sunzin (suom. mestari Su) uskotaan eläneen Wu-valtiossa vuoden 500 eaa. paikkeilla. Hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja onkin mahdollista, että teos on jonkin sotataidon koulukunnan piirissä vähitellen lopulliseen muotoonsa hioutunut alan käsikirja. Teoksen kirjoittaja on joka tapauksessa ollut kokenut ammattisotilas, ilmeisesti korkea-arvoinen upseeri ja strategi.[2]
Teoksen ydinluvut kirjoitettiin Kiinassa mahdollisesti kevättä ja syksyä -aikakauden (770–476 eaa.) loppupuolella ja taistelevien läänitysvaltioiden aikakauden (475–221 eaa.) alkupuolella maan ollessa jakaantuneena lukuisin keskenään sotiviin pikkuvaltioihin.[3][2] Tuolloin syntyivät Kiinan klassiset filosofiset koulukunnat yrityksinä etsiä ratkaisua sekasortoon ja muihin ajan ongelmiin.[2]
Sodankäynnin taito on vanhin säilynyt kiinalainen sodankäynnin opas. Varhaisessa Kiinassa kirjoitettiin kuitenkin useita muitakin sodankäyntiä käsitteleviä kirjoja. Esimerkiksi Zhou-dynastian aikana niitä oli olemassa 92. Myös Sunzi siteeraa teoksessaan erästä lukemaansa vanhaa opasta.[4] Sunzin teos sekoitettiin pitkään noin 300-luvulla eaa. eläneen Sunzin jälkeläisen, Sun Binin samannimiseen teokseen. Sittemmin on kuitenkin päästy yksimielisyyteen siitä, että kyse on kahdesta eri teoksesta.[1]
Painokset
Teoksen tunnetuimpia versioita ovat Han-dynastian (206 eaa.–220 jaa.) ja Song-dynastian (960–1279) aikaiset. Song-kauden käsikirjoitus on näistä yleisesti tunnetumpi, Han-kaudelta peräisin oleva käsikirjoitus löytyi vasta vuonna 1972 Kiinan Shangdongin Yinqueshanista. Siinä on aiempien kolmentoista ydinluvun lisäksi viisi lisälukua, joiden olemassaolosta on kiistelty pitkään.[5] Ydinluvut on kirjoitettu hyvin tiivistetysti, kun taas lisäluvut on kirjoitettu vuoropuhelun muotoon. Ne kommentoivat ydinlukujen oppeja ja tarjoavat niille esimerkkejä. Ydinluvut ja lisäluvut ovat todennäköisesti eri tekijöiden kirjoittamia.[6] Han- ja Song-versioiden ydinluvut eroavat toisistaan joiltakin osin.[7]
Han-dynastian aikaan kirjat kirjoitettiin Kiinassa ohuille bambuliuskoille, puulle tai silkille, sillä paperia ei vielä ollut keksitty. Yinqüeshanista löytynyt versio on kirjoitettu 30 senttimetriä pitkille ja vajaan sentin levyisille bambuliuskoille, jotka oli ladottu rinnakkain ja sidottu yhteen. Bambuliuskoja on yli 7 500, ja niissä on 13 kirjaa.[8]
Sisältö
Sodankäynnin taito koostuu aforismisarjoista, aksiomaattisista väitteistä ja erilaisista sodankäyntiin liittyvistä ohjeista ja huomioista.[2] Teoksen ydinlukujen neuvot vaihtelevat filosofisista käytännöllisiin, mutta painottuvat käytännöllisen puolelle.[1]
Teoksen keskeisimpiä neuvoja on kehotus pyrkiä kukistamaan vihollinen ilman taistelua. Tämä tapahtuu etenkin harhaanjohtamisella: huijauksella, petoksella, propagandalla ja mielikuvien muokkauksella. Teos korostaa myös sotilaiden motivointia kovilla rangaistuksilla ja palkinnoilla sekä muutosta ja kenraalin tarvetta osata tarpeen tullen joustaa tiukoista säännöistä.[2]
Vuonna 2005 ilmestynyt suomennos sisältää kolmentoista ydinluvun lisäksi Yinqueshanin hautalöydöksen viisi lisälukua:[9]
Ydinluvut
I Arvioita
II Sodankäynti
III Hyökkäyksen suunnittelu
IV Asemointi
V Voimakapasiteetti
VI Heikkous ja vahvuus
VII Armeijan taisteluttaminen
VIII Yhdeksän muuttujaa
IX Marssi
X Maaston muoto
XI Yhdeksän maastoa
XII Hyökkäys tulella
XIII Vakoilijoiden käyttö
Lisäluvut
I Keskustelu Wu-valtion kuninkaan kanssa
II Neljä muuttujaa
III Maaston muotoja II
IV Keltainen keisari hyökkää Punaisen keisarin kimppuun
V Tapaaminen Wu-valtion kuninkaan kanssa
Joissakin varhaisissa kiinalaisissa teksteissä puhutaan jopa 82 luvusta, mikä tarkoittaisi liki 70:n luvun kadonneen ajan myötä. On kuitenkin mahdollista, että luvuiksi on laskeettu kaikki yksittäiset rullat, joista yli 13 000 -merkkinenteos koostui.lähde?
Sodankäynnin taito bambukirjana 1700-luvulta.
Historia ja merkitys
Sodankäynnin taito miniatyyrikirjana englanniksi.
Sunzin teoksella on ollut hyvin suuri merkitys niin kiinalaisille dynastioille, taistelulajien harjoittajille, populaarikulttuurille kuin Kiinan liike-elämällekin.[10] Perinteisen historiankirjoituksen mukaan yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari, Qin Shi Huangdi, piti teosta korvaamattomana Taistelevien läänitysvaltioiden -kauden loppumisen kannalta. Gensui (yliamiraali) Tōgō Heihachirō, joka johti Japanin voittoon Venäjän-Japanin sodassa, oli Sodankäynnin taidon innokas lukija.lähde?
Teos käännettiin japaniksi tiettävästi 700-luvulla.[2] Kirjasta tuli pian suosittu maan kenraalien keskuudessa. Se myös edisti huomattavasti Japanin yhdistymistä. Samurait arvostivat teoksen oppeja, ja esimerkiksi Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu hyödynsivät niitä.lähde? Teos käännettiin ranskaksi 1772.[11][2] Teosta alettiin Euroopassa käyttää sotilaskoulutuksessa 1800-luvulla.[12]
Sodankäynnin taito on käytössä Yhdysvaltojen asevoimissa kaikissa yksiköissä. Sodankäynnin taito kuuluu maavoimien yksiköiden kirjastoihin ja Yhdysvaltain merijalkaväen ammattilukemistoon. Persianlahden sodassa 1990-luvulla kenraali Norman Schwarzkopf toimi Sunzin periaatteiden mukaisesti.lähde?
Mark McNeillyselvennä esittää teoksessaan Sun Tzu and the Art of Modern Warfare, ettei Sunzin nykyaikaista tulkintaa ja hänen merkitystään Kiinan historiassa ymmärtämättä voi käsittää Kiinan pyrkimystä nousta suurvallaksi 2000-luvulla. Omia teorioitaan kehittäessään nykykiinalaiset oppineet pohjaavat Sodankäynnin taidon strategisiin oppeihin.lähde?
Länsimaisessa liike-elämässä teos tuli suosituksi 1980-luvulla.[12][13] Kirjaa on käytetty myös jalkapallon maailmassa, sillä se kuuluu Brasilian maailmanmestaruuteen vuonna 2002 johdattaneen Luiz Felipe Scolarin lempikirjoihin.[16]
Suomennokset
Kirjasta on kolme suomennosta. Vuonna 1982 julkaistu Heikki Karkkolaisen käännös perustuu Samuel Griffithin englanninkieliseen käännökseen, joka puolestaan pohjaa Song-laitokseen. Se noudattaa Wade–Gilesin translitterointia ja sisältää lukuisia kommentaareja. Suomennoksessa on Samuel Griffithin johdanto.
Uudempi Sunzi: Sodankäynnin taito vuodelta 2005 on käännetty suoraan klassisesta kiinasta, ja suomennos perustuu varhaisimpaan (noin 140 eaa.) ja laajimpaan tunnettuun Sunzin käsikirjoitukseen, ja siinä on hyödynnetty myös Yinqueshanista 1970-luvulla tehtyjä tekstilöytöjä. Teoksen on suomentanut ja viitteillä varustanut Matti Nojonen. Kirjassa ovat myös alkuperäiset kiinankieliset tekstit.
Uusin on 2021 ilmestynyt käännös, joka sisältää Sodankäynnin taidon ja Yinqueshanin tekstilöytöjen lisäksi muutamia muita Sunziin liittyviä tekstejä. Teoksen on suomentanut ja johdanto-osat kirjoittanut Tero Tähtinen.
Lähteet
Sunzi: Sodankäynnin taito. (孙子兵法, 500-luku eaa.) Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-956-3
Nojonen, Matti (toim.): Jymäyttämisen taito. (Kansialanimeke: Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta. Suomentanut ja toimittanut Matti Nojonen) Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-089-3
Sun Tzu: Sodankäynnin taito. ((Sunzi bingfa, 400-luku eaa.) Suomennos perustuu englanninkieliseen käännökseen: The Art of War, toimittanut ja englannintanut Samuel B. Griffith) Suomentanut Heikki Karkkolainen. Esipuhe: Wolf H. Halsti.. Helsinki: Tietosanoma, 2007, 9. painos (1. painos: Love kirjat, 1982). ISBN 978-951-885-284-4
